Linnunradan käsikirja liftareille
Douglas Adams
Kustantaja Werner Söderström
Julkaistu 1989
156 sivua
Suomennos Pekka Markkula
Kustantaja Werner Söderström
Julkaistu 1989
156 sivua
Suomennos Pekka Markkula
Linnunradan käsikirja on Douglas Adamsin esikoisromaani ja
ensimmäinen osa viisiosaista trilogiaa. Kyseinen tarina on alun perin ollut BBC:n
tuottama radiokuunnelma. Tai näin väittää osa lähteistä. Ja vuosiluvut joita on
löytynyt. Toki monet väittävät, että dinosauruksia on ollut. Monille scifi ja
komedian ystävälle tutusta kirjasta on tehty kohtalaisen budjetin
Hollywoodpläjäys. Minä puolestani tutustun teokseen vasta nyt.
Tarina alkaa kun Arthut Dent heräilee aamulla ja pihalla
odottaa puskutraktorikomppania valmiina purkamaan Arthurin talon uuden tien
edestä. Hänen ystävänsä Ford Prefect saapuu paikalle ja vie Arthurin pubiin,
jossa paljastaa tälle että on muukalainen toiselta planeetalta ja että Maa-planeetan
tuhon aika on tullut. Siitä sitten alkaa suuri seikkailu ympäri hyperavaruutta.
Huumoripitoinen tarina parodioi avaruusoopperoita ja scifin
peruselementtejä sujuvasti. Adams olisi voinut tuoda tarinansa
moniulotteisuuden myös henkilöhahmoihin. Yksiulotteisuus loistaa läsnäolollaan.
Edes päähenkilö ei kasva millään tavalla tarinan edetessä. Mutta toisaalta
hahmojen yksiulotteisuus on ominaista scifikirjallisuudessa.
Itse käsikirjasta liftareille, siis siitä aparaatista,
minulle tuli mieleen Wikipedia. Mieleenpainuvimpana esimerkkinä, Maan
määritelmä: ”harmiton”. Teos on vaikuttanut populaarikulttuuriin. Vastauksesta kysymykseen
elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta muusta sellaisesta on tullut lähes
suositumpi kuin perinteisestä en tiedä-vaihtoehdosta. Vaikka toki sitä
siteerataan useimmiten väärään kysymykseen, such as mikä on elämän tarkoitus.
Tematiikaltaan teoksessa liikutaan ihmisyyden äärellä.
Kuinka mikään ei riitä. Satiirinen ote toimii. Tämä on yksi niitä teoksia, joka
eivät aukea kokonaan kun luet sitä, vaan sitten kun luettua sen alkaa
miettimään, että mistä kaikesta siinä olikaan kyse, kasvaa lyhyestä ja
juonellisesti ontosta tarinasta keskisuuri filosofinen kala kuivaan avaruuteen.
- Eerik
Tämä oli kirja jolla aloitin vihdoin kirjojen lukemisen oikein urakalla vuonna 2010 :D (tätä ennen olin lukenut hyvin hitaasti ja satunnaisesti). Se oli myös ensimmäinen kirja aakkostetussa kirjahyllyssäni jonka kirjat päätin lukea aloittaen ihan A:sta. Täytyy kyllä myöntää, että kirjasta en paljoa muista, mutta ehkä se ihan hyvä oli. Pitäisi ainakin lukea uudestaan :D Ehkä sitten kun pääsen kirjahyllyni kirjat kirjaimeen Ö (mahdoton tehtävä? Miksi niitä kirjoja pitää aina hankkia lisää vaikkei edellisiäkään ole vielä lukenut? :D) voin aloittaa alusta jolloin tämä saattaa taas olla ensimmäisenä odottamassa.
ReplyDelete-Hanna-
Eoin Colfer on tietyssä mielessä jonkinlainen Adamsin manttelinperijä, kun kirjoitti trilogiaan sen kuudennen osan, Vielä yksi juttu. (Kirja löytyy kirjakauppojen alelaareista edelleen.)
ReplyDeleteTämä ensimmäinen osa on vielä helppoa luettavaa, viimeisiä osia täytyy lukea joko ajan kanssa tai sitten mukana se ajatus, että teksti antaa lukijalle enemmän kuin lukeminen ottaa aikaa. Marvinin kohtalon ainakin luulisi kiinnostavan lukijoita.
-Juliaana