Kari Hotakainen: Klassikko

Kari Hotakainen
Klassikko

Kustantaja: WSOY
Julkaistu: 1997
Sivuja: 411

Kari Hotakainen (s. 1957) on Porista kotoisin oleva Finlandia-palkittu kirjailija, ja varmasti maamme parhaiten tunnettuja kirjailijoita. Hotakainen tunnetaan aktiivisena kirjailijana jonka teoksia on käännetty lukuisille kielille. Hotakainen on julkaissut lukusia teoksia, joista tunnetuin on varmasti vuonna 2002 julkaistu romaani Juoksuhaudantie.

Klassikko kertoo Kari Hotakainen nimisestä kirjailijasta, ja hänen autoseikkailuistaan. Kari Hotakainen onkin kirjan selkeästi keskeisin henkilö, ja muiden hahmojen merkitys onkin selkeästi vähäisempi. Vaikka Klassikosta näkeekin usein puhuttavan autokirjana, ei se sitä ole liiallisissa määrin. Itse pitäisinkin Klassikkoa ennemminkin autofiktiossa teoksena, jossa Hotakainen hieman pilkkaa itseään ja työtään.

Kirja on jaettu kolmeen selkeään osaan, joista ensimmäinen ja viimeinen kertovat tarinaa, ja keskimmäinen sisältää Hotakaisen päiväkirjamerkintöjä.

Kun autofiktion kirjalistaan ilmestyi kirja Klassikko, ensimmäinen reaktioni oli ”Jessus, ei enää koskaan.”. Päädyin viimevuonna kyseisen kirjan lukemaan erästä kurssia varten ja silloin minun ja Klassikon yhteiselämä ei ollut kovin ruusuista. Päätin kuitenkin antaa kirjalle toisen mahdollisuuden, vaikkakin suuri osasyy siihen oli että Klassikko minulla sattui olemaan tallella viime lukukerrasta kun sen silloin äidiltäni lainasin.

Näin toisenkaan lukukerran jälkeen, ei minun ja Klassikon suhde erityisemmin parantunut. En ole yleisesti Hotakaisen tuotannon suurimpia ystäviä, vaikka poikkeuksia tässäkin löytyy. Poikkeus Klassikko on myös tässä siltä kantilta, että en pitänyt siitä juuri ollenkaan. Hotakaiselle tavallinen loistava kielenkäyttö ei jostain syystä pääse Klassikossa oikeuksiinsa, ja koko teoksen rytmitys tuntuu minusta oudolta.

Kuten mainitsin, kirja on jaettu kolmeen osaan, joista keskimmäinen päiväkirjaosuus vaikeuttaa teoksen lukua huomattavasti. Vaikka tämä päiväkirjaosuus onkin autofiktiota parhaimmillaan, on minun pakko myöntää, että luettavana se ei vain ollut mukavaa. Koko osuus tuntui pitkäveteiseltä, eikä pystynyt pitämään kiinnostustani yllä, vaikka kuinka yritin. Tämä osuus on mielestäni myös aivan turhan pitkä, ja kun sain osuuden viimein luettua, en muistanut siitä paljoakaan koska lopulta olin vain alkanut selailemaan sivuja satunnaisesti.

Genrejen osalta, Klassikko oli kyllä oikein sijoitettuna autofiktioon. Etenkin päiväkirjaosuudessa on hankalaa erottaa kirjailija Kari Hotakainen ja kirjan hahmo Kari Hotakainen toisistaan, koska tämä osuus tuntuu usein todellisen päiväkirjan lukemiselta. Toisaalta tässä on myös mukana tapahtumia ja asioita jotka tuntuvat selkeästi epätosilta.

Klassikko oli siis hyvin genreään edustava teos, mutta ainakin minulle henkilökohtaisesti lukukokemuksena huono. Olen kuullut monien kuitenkin nauttivat teoksesta, joten neuvoisinkin siitä kiinnostuneina lukemaan sen ja katsomaan kiinnostaako se itseä!

Mari Haavisto

Lähteet:

http://www.siltalapublishing.fi/fi/kirjailijat/kari-hotakainen

Autofiktio- ryhmän diat