Stanislaw Lem: Solaris

Stanislaw Lem: Solaris

Solaris, 1961

1999

249 s.

Suomentanut Matti Kannosto

Tammi

Puolalaisen Stanislaw Lemin Solaris on psykologinen scifi -romaani, joka saa lukijan venyttämään käsityksiä tietoisuuden luonteesta ja avaa huikeat näkymät mahdollisille tuntemattomille elämänmuodoille. Kirja sijoittuu jonnekin tulevaisuuteen, jossa avaruusmatkailu on jo verrattain jouhevaa.

Kirjan päähenkilö, tutkija Kris Kelvin saapuu kaukaiselle Solaris-planeetalle, jossa on ilmennyt hankaluuksia. Planeetan yllä leijaileva tutkimusasema on ongelmissa. Tutkimusryhmän johtaja on tehnyt itsemurhan ja kaksi muuta aseman työntekijää ovat poteroituneet omiin huoneisiinsa. Salaperäinen tilanne alkaa vähitellen valjeta Kelvinille. Hän kohtaa saman, kuin muutkin aseman asukkaista tahoillaan: vieraan omasta tajunnastaan. Kelvinin luokse ilmestyy hänen rakastettunsa, itsemurhan tehnyt Harey.

Asetelman avulla teos käsittelee elämän ja ikuisuuden luonnetta. Solaris-planeetalla on yksi tietoinen organismi - planeetan valtameri, joka tarjoaa mahdollisuuden pohtia tieteen kaikkivoipaisuutta. Voidaanko kaikkea olemassaolevaa havainnoida ja tutkia, missä kulkee ymmärryksemme rajat? Laajoista tutkimuksista huolimatta, tutkijat eivät ole saanut selvyyttä planeetan plasmameren olemuksesta.

Kirjaa voi suositella esimerkiksi lukijalle, joka ei pidä itseään scifin ystävänä. Romaanin kautta avautunee käsitys genren monipuolisuudesta ja sen kaunokirjallisista ansioista. Lem kirjoittaa ehdottomasti hyvin. Jos omaa taipumusta eksistentialisille pohdiskeluille, teoksen voi huoletta lisätä pakko lukea-listalle. Ahdistavasta tunnelmastaan huolimatta - tai kenties siitä johtuen, Lemin tunnetuin tuotos oli mielestäni valloittava lukukokemus ja jäi mieleeni kummittelemaan pitkään senkin jälkeen, kun olin niteen jo käsistäni laskenut.

Philip K. Dick Palkkionmetsästäjä

Philip K. Dick

Palkkionmetsästäjä –Blade Runner

Alkuperäinen nimi: Do androids dream of electric sheep, 1968

Kustannus Oy Jalava, 1989

Kirjan päähenkilö Rick Deckard on palkkionmetsästäjä. Hän metsästää karanneita androideja eli keinotekoisia ihmisiä. Aiemmin Deckard on tuhonnut androidit liikoja kyselemättä mutta palkkionmetsästäjäkin voi saada tunnontuskia.

Kirjassa suurin osa eläimistä on kuollut sukupuuttoon tai on sen partaalla. Ja eläinten omistajia pidetään korkeassa arvossa, mutta enemmänkin korostuu ihmisten empaattisuus eläimiä kohtaan. Koska oikeat eläimet ovat kalliita, on tehty sähköeläimiä jotka käyttäytyvät kuin tavalliset eläimet mutta ovat huomattavasti halvempia. Deckard ja hänen vaimonsa omistavat sähkölampaan.  Mutta he haluaisivat ihan oikean lampaan.

Deckard saa tehtäväkseen lopettaa kuusi karannutta Nexus-6 mallista androidia, jotka ovat viimeisintä ja edistyksellisintä mallia. Matkan varrella hän tapaa Rachelin  johon hän ihastuu, mutta ongelmana on se että Rick on naimisissa ja Rachel on androidi.

Kirjassa oli kaikenlaisia mielenkiintoisia asioita kuten mielialatin, jolla pystyy säätelemään omaa mielialaansa. Ajatus tuollaisesta laitteesta kauhistuttaa ainakin minua.  Tämä oli myös ensimmäinen scifi-kirja jonka luin ja en ole oikein varma onko tämä minun genreä ollenkaan. Jostain syystä en meinannut päästä kirjaan mukaan ollenkaan, itselleni tämä ei siis toiminut kovinkaan mukaansatempaavana. Katsoin myös kirjasta tehdyn elokuvan jossa Deckardia näyttelee Harrison Ford. Elokuvaa varten oli tietenkin tehty joitain muutoksia, mutta en oikein päässyt kärryille myöskään elokuvasta.  Suosittelisin kirjaa ehkä jo scifiä lukeneille, koska ainakaan itselleni ei ollut oikein hyvä kirja scifin aloitukseen. Itseäni myös häiritsi hirmuisesti nimen suomennos. Alkuperäisen nimen kun olisi suoraan kääntänyt olisi se ollut paljon parempi nimi myös suomeksi.

Philip K. Dick syntynyt  1928 Chicagossa ja kuoli 1982 Californiassa. Aloitti kirjoittamisen  1952 ja on kirjoittanut monia novelleja. Hän voitti Hugo-palkinnon 1962 kirjallaan The man in the high castle (suom. Oraakkelin kirja) sekä John W. Campbell Memorial Award –palkinnon 1974 teokselleen Flow my tears, the policeman said (suom.  Anna kyynelten tulla, pyysi poliisi). Hän on kirjoittanut 44 kirjaa sekä noin 121 lyhytää tarinaa, joista suurin osa ilmestyi scifi-lehdissä.  Kymmenestä hänen kirjasta on tehty elokuvat mm Blade Runner, Total Recall ja Minority Report.

Lähteet

https://www.goodreads.com/author/show/4764.Philip_K_Dick

-Emmi

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Emmi Itäranta
Teemestarin kirja
Kustantaja: Teos
Julkaistu: 2012
Sivuja: 330 (pokkari)

Teemestarin kirja on Emmi Itärannan esikoisteos. Teos sai alkunsa osana luovan kirjoittamisen maisteriohjelmaa, kun Itäranta opiskeli Kentin yliopistossa Isossa-Britanniassa. Teemestarin kirja julkaistiin Suomessa 2012 ja kirjan käännösoikeudet on myyty neljälletoista kielialueelle.

Teemestarin kirjan päähenkilö on Noria. Hän on 17-vuotias, juuri tullut täysi-ikäiseksi ja valmistuu pian teemestariksi isänsä opissa. Norian paras ystävä on Sanja, joka osaa korjata kaikenlaisia entismaailman teknologiavempeleitä.

Noria asuu äitinsä ja isänsä kanssa pienessä kylässä. Kylän lähettyvillä on Kuusamo sekä Kuolojärvi. Meidän aikamme maarajat on muuttunut aikojen saatossa, kaupunkeja jäänyt veden alle, etelä- ja pohjoisnavan jäätiköt sulaneet, enää ei kunnon talvea ole. Eletään Uuden Qianin aikaa ja sotilashallinto kontrolloi veden jakelua.

Kirjan teemoiksi voisi sanoa ilmastonmuutoksen aiheuttamat uhkat sekä ystävyyden. Kirjassa kuvataan sitä, miten ilmastonmuutos on vaikuttanut ihmisten elämään, esimerkiksi vedenpuute. Ihmiset ovat saaneet vesikiintiöt ja jos vettä on hallussa enemmän kuin kiintiö sallii, on tehnyt vesirikoksen, joka on rangaistava teko. Ystävyys taas tulee esille Norian ja Sanjan välillä eli kuinka Noria luottaa Sanjaan.

Kirja on kirjoitettu Norian näkökulmasta minä-muodossa. Noria aloittaa kertomuksensa hieman ennen valmistumistaan teemestariksi ja käsittelee elämäänsä äidin muutettua pois ja isän kuoltua sen jälkeen kun on kertonut Norialle perhesalaisuuksia. Kirjan edetessä Norialle paljastuu salaisuus, joka ei loppujen lopuksi selviä lukijalle, vaan se jättää kysymyksen jatko-osasta leijumaan ilmaan.

Kirja sijoittuu scifi-genren dystopia-alalajin alle. Kyseessä on kauas tulevaisuuteen sijoittuvasta tarinasta, jonka yhteiskunta, on kokenut ekologisen katastrofin. Teknologia, ja osittain myös luonnontiede, ovat osa kirjan tarinaa.

Olin kuullut paljon hyvää Itärannan kirjasta. Odotukseni olivat korkealla, joten kirja oli pienoinen pettymys, vaikka koinkin lukukokemuksen ihan hyväksi. Mielestäni juonesta puuttui kohokohta, jonka vuoksi kirja oli minusta melko tasapaksu. Kirja ei kuitenkaan ollut huono pieniä puutteita lukuun ottamatta. Scifikirjallisuuteen en ole vielä tutustunut niin paljoa, tämä kirja oli hyvä aloitus siihen. Kirja sisälsi teknologiaa, mutta ei sillä tavalla, että sitä ei olisi ymmärtänyt. Kirjassa ei menty teknisten laitteiden sisälle niin syvällisesti vaan ne olivat kirjassa esillä pintapuolisemmin. Siksi ajattelisin, että Itärannan kirja on helppo lasku tieteiskirjallisuuden pariin.

Lähteet:

http://www.emmiitaranta.com/fi/biography
http://www.emmiitaranta.com/fi/memory-of-water
Scifi-ryhmän diat

- Mira K.

George Orwell: Vuonna 1984

George Orwell

Vuonna 1984

Alkuperäisin julkaistu: 1949

Sivuja: 330

Suomentaja: Raija Mattila

George Orwell, oikealta nimeltään Eric Arthur Blair, syntyi Intiassa 25 kesäkuuta 1903. Orwell opiskeli arvostetuissa kouluissa Britanniassa, ja vuonna 1927 päätti ryhtyä kirjailijaksi. Orwell koki itsensä anarkistiksi nuorella iällä, mutta vanhetessaan alkoi kannattamaan sosialismia. Orwell kuoli tammikuussa 1950 vain 46 vuotiaana. Orwell kirjoitti 6 kaunokirjallista teosta, joista tunnetuimmat ovat hänen viimeiset teoksensa Eläinten vallankumous ja Vuonna 1984.

Vuonna 1984 on vuonna 1949 julkaistu teos, joka kertoo dystooppisesta Oseania-nimisestä valtiosta. Oseaniaa vallitsee salaperäinen diktaattori Isoveli, ja valtio joka tarkkailee asukkaidensa jokaista liikettä. Totuus on vapaasti muokattavissa Oseaniassa, ja sota on ainoa normi joka tunnetaan. Kirjan päähenkilö on Winston Smith niminen Totuusministeriön työntekijä, joka ryhtyy kyseenalaistamaan Isoveljeä, ja rakastuu naiseen joka myös kuuluu isoveljen vastustajiin. Kirjan hahmoista Winston on tärkein, ja edustaa tarinan eräänlaista sankaria, vaikka hänen kohtalonsa ei olekkaan tyypillinen kirjallisuuden sankarin kohtalo. Kirjassa tarkkaillaan pääasiassa Winstonin sisäistä myllerrystä ja hänen ajatuksiaan ja kamppailujaan.

Kun puhutaan teoksista jotka ovat jollakin tapaa vaikuttaneet ihmisten jokapäiväiseen elämään ehkä oudoillakin tavoilla, on Vuonna 1984 teos joka nousee väkisinkin esille. Isoveljestä on tullut käsite jonka kaikki ymmärtävät kirjaakin lukematta, se toimii nykypäivänä lähes synonyyminä valtion jatkuvalle tarkkailulle ja ei ole harvinaista kuulla lausetta ”Isoveli valvoo” kun puhutaan vaikkapa uusista lakisäädöksistä. Ei ole ollenkaan harvinaista nähdä etenkään internetissä mainintaa siitä, kuinka jokin on henkilön mielestä ”Orwellimaista”. Nykyään joistakin englanninkielisistä sanakirjoistakin löytyy jo käsite ”Orwellian”, joka helposti selitettynä määritellään tarkoittamaan asiaa, joka vastaa George Orwellin kirjoittamia maailmoja ja, ja erityisesti vuonna 1984 esittämää dystopiaa, eli vapaalle yhteiskunnalle yleisesti haitallisia asioita ja teemoja. Vuonna 1984 –kirjasta on tullut klassikko, joka tunnetaan ympäri maailman, ja joka on varmasti vaikuttanut myös hyvässä ja pahassa lainsäädäntöihin ja muihin säännöksiin. Kirja on myös yleisesti kirjallisuusmaailmassa arvostettu ja paljon puhuttu teos, joka on myös yleisellä tasolla hyvin tunnettu.

Scifin edustajana Vuonna 1984 kuuluu varmasti genren tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin teoksiin. Vaikka teos ei käsittelekään aiheita joita scifiin usein mielletään (avaruutta, aikamatkustusta jne.), sopii se silti genreen hyvin. Genrelle sopien Vuonna 1984 käsittelee dystopiaa, ja yhteiskuntajärjestystä. Mukana on myös teknologiaa ja keksintöjä, ja se sijoittuu suurkaupunkiin. Kuitenkin, kun aloin asiaa pohtimaan, mieleeni juolahti kysymys siitä, että kuinka usein teos todella sijoitetaan scifin hyllyyn? Usein kirjan löytää yleisen kaunokirjallisuuden joukosta, ja ryhdyinkin mietiskelemään, että mistä ihmeestä moinen voi johtua. Koetaanko teoksen jollakin tavalla genreään paremmaksi, koska scifi on tunnetusti suhteellisen ala-arvostettu kirjallisuuden genre?

Lukukokemuksena Vuonna 1984 oli mielenkiintoinen monesta syystä. Oli yllättävää kuinka paljon kirjassa puhutuista asioista (totuusministeriö, Isoveli jne.) oli kuullut jo ennen kirjan lukemista, ja kuinka kirjan luettua ne selkenivät. Kirjoitustyyli teoksessa oli suhteellisen selkeä. Vaikka Orwell kuvailee paljon, ei hän mielestäni koskaan mene liiallisuuksiin.

Loppuun vielä inspiraatiota antamaan Isoveljen puolueen kolme iskulausetta:

SOTA ON RAUHAA

VAPAUS ON ORJUUTTA

TIETÄMÄTTÖMYYS ON VOIMAA

Mari Haavisto

Lähteet:

http://www.bbc.co.uk/history/historic_figures/orwell_george.shtml

https://www.princeton.edu/~achaney/tmve/wiki100k/docs/Orwellian.html

Scifi- ryhmän diat

Kurt Vonnegut: Teurastamo 5

Kurt Vonnegut
Teurastamo 5
Kustantaja: Tammi
Julkaistu: 1970 (alkuteos 1969)
Sivuja: 189

Teurastamo 5 eli Lasten ristiretki on kirja Dresdenin pommituksesta toisessa maailmansodassa. Tarina kerrotaan epäkronologisessa järjestyksessä välillä myös selville sivuraiteille hyppien. Kirja käsittelee enimmäkseen päähenkilön, Billy Pilgrimin, elämää ja sotakokemuksia, mutta välillä kerrotaan tarkasti myös muista ihmisistä. Paikoin koko ihmiskuntaa käsitellään ulkopuolisen silmin tähdistä tulleiden muukalaisten välityksellä.

Kirjan loppu kerrotaan heti alussa, joten kovin kauaa ei tarvitse rikottua kronologiaa hakea. Jotkin kirjan luvut ovat melko pitkiä, mutta ne on lyhyempien lailla jaettu lyhyisiin osiin, joiden välillä aika tai paikka saattaa vaihtua. Kerrontatapa ja asettelu luo mielestäni mielenkiintoisen tunnelman. Elämän hetkellisyys tuntuu olevan vahvasti läsnä. Suurten asioiden pienuus ja pienten asioiden suuruus tulee ilmi, kun muissa yhteyksissä kenties eriarvoisina pidetyt tapahtumat esitetään peräjälkeen samalla tavalla.

Hyppivästä kronologiasta huolimatta kerrontatyyli onkin melko konstailematon. Asiat sanotaan niin kuin ne ovat. Kuolema on kuolemaa, elämä elämää ja tähtien väliset ystävyyssuhteet ovat monimutkaisia.

Teurastamo 5 ei ole ”puhdasoppinen” sotakirja, sillä se on samalla myös tieteiskirja. Toisaalta se sisältää myös satiirisia piirteitä. Vaikka kirjassa tapahtuukin paljon kaikenlaista myös sotaan liittymätöntä, sodanvastaisuus on vahvasti läsnä. Toisaalta myös sotakuvauksessa korostuvat eri asiat kuin toisesta maailmansodasta puhuttaessa yleensä. Esimerkiksi brittiläisillä sotavangeilla on leirillään lokoisatkin oltavat ja he ovat etääntyneet sodan todellisuudesta siinä määrin, etteivät enää ymmärrä liittolaistensa tilannetta.

Kurt Vonnegut syntyi vuonna 1922 ja kuoli vuonna 2007. Hän joutui itsekin sotavangiksi Ardennien taistelussa ja oli todistamassa Dresdenin pommitusta (hän myös vilahtaa itse postmodernisti mukana kirjassa). Sodasta palattuaan hän opiskeli antropologiaa ja työskenteli sen jälkeen General Electricissä. Kirjallisen uransa hän aloitti kirjoittamalla tieteisromaaneja. Myöhemmin hän kirjoitti mustan huumorin täyteisiä ajankuvauksia, joiden ansiosta hän nousi kulttihahmoksi. Teurastamo 5 oli hänen läpimurtoromaaninsa.

Vaikka Teurastamo 5:n aiheena on ilmiselvästi sota, se ei kuitenkaan tuntunut minusta ollenkaan sotakirjalta. Olen tottunut mieltämään sotakirjan ennemminkin johonkin poteroonkaivautumiskuvaukseksi, jossa luodit viuhuvat ja vihollinen on lähellä. Tästä poiketen Pilgrim onkin alussa eksynyt joukoistaan ja vaeltelee sinne tänne. Todentuntu tulee toiminnan sijaan enimmäkseen pikku yksityiskohdista, kuten sotilaitten varusteiden huonosta kunnosta ja heidän vuorovaikutuksestaan.

-Kehlo