Viimeinen toivomus on Noituri-sarjan
aloitusosa. Kirja koostuu toisiinsa enemmän tai vähemmin
liittyvistä kertomuksista, joissa Geralt-niminen noituri tekee
työtään eli tappaa rahasta kaikenlaisia vaarallisia epäihmisiä
ja hirviöitä. Hirviöiden määrä on kuitenkin vähenemään päin
ja noiturin on siksi entistä hankalampaa ansaita elantonsa. Toisinaan mahdollisia asiakkaita on myös hankala saada ymmärtämään, että pelätty hirviö saattaakin olla noiduttu ihminen.
Pienine kuningaskuntineen ja omaa etuaan varjelevine ihmisryhmineen kirjan miljöö muistuttaa jonkinlaista
vanhan ajan Eurooppaa. Taikauskon ja uskonnon asema yhteisöissä on
vahva. Yhtenä kirjan teemana onkin tieteen ja taikauskon
vastakkainasettelu. Eri ihmisryhmillä on erilaiset käsitykset
siitä, mikä on luonnollista ja mikä ulkopuolisten, pahojen
vaikutusten aikaansaamaa. Virhetulkinnat johtavat vääryyksiin
puolin ja toisin.
Hyvä ja paha sekoittuvat Viimeisen toivomuksen kertomuksissa muutenkin toisiinsa kaiken aikaa. Moraalisesti oikeilla ratkaisuilla saattaa olla kammottavia seurauksia ja pahantekijät saattavat päästä kuin koirat veräjästä.
Kerronnan tyyli on melko koruton, mikä
sopii mielestäni hyvin kirjan synkkiin aiheisiin. Lisämakua tuovat
uudelleenkerrotut perinteiset sadut, joissa jo valmiiksi julmat
asetelmat muuttuvat entistäkin kamalammiksi. Kirja sivuaa myös
teollistumisen ja ”luonnon kesyttämisen” sivuvaikutuksia. Näin
ollen kirja onkin käsittääkseni jokseenkin tyypillinen
fantasiakirja, joka käsittelee todellisia ongelmia fantasian keinoin
etäännytettyinä.
Viimeinen toivomus ilmestyi suomeksi
vasta vuonna 2010, vaikka puolankielinen alkuteos ilmestyikin jo
1993. Vuonna 2007 julkaistu The Witcher -videopeli oli kuitenkin
tehnyt kirjan maailman tutuksi suomalaisillekin jo aikaisemmin.
Noituri-sarja on ollut kansainvälinen menestys, jonka oikeudet on
myyty kahdellekymmenelle kielelle.
Kirjan kertomukset olivat mielestäni
mielenkiintoisia, vaikka niiden välisiä suhteita olikin välillä
hankala ymmärtää epäkronologisuuden takia. Toisaalta pidin
kerrontatyylistä, mutta toisaalta kuvailun vähäisyys hankaloitti
välillä tapahtumien seuraamista, koska nopeasti peräkkäin
esiteltyjä hahmoja oli hankala erottaa toisistaan.
Kirjan maailma on
jännittävä, koska tutuimpien fantasiaolentojen lisäksi joukossa
häärii myös harvinaisempia ja oudompia otuksia. Alkukankeuksien
jälkeen kirja nappasikin sujuvasti mukaansa ja sitä voisi mielestäni suositella kaikille fantasiasta pitäville ja siihen vasta tutustuville, joita melankolisuus ja väärien valintojen paino eivät haittaa. Ja jotka, toisin kuin minä, ymmärtävät helposti alusta asti, että "tyttö" tarkoittaakin aikuista naista.
Lähteet:
http://www.saunalahti.fi/tapank/sapkowski.html
-Kehlo
