Sari Luhtanen: Tuulin viemää

Sari Luhtanen: Tuulin viemää

2011

288 s.

Tammi

"– Ei se ollut vale! Tuuli puolustautui närkästyneenä. – Minä menen naimisiin!

– Kenen kanssa? Susun silmät rävähtivät auki. Kerrankin hän oli lähes sanaton.

– En minä tiedä. Jonkun ihanan miehen."

Tässäpä Tuulin suunnitelma kääntää elämänsä uusille urille Sari Luhtasen esikoisromaanissa Tuulin viemää. Meteorologin työ ei enää inspiroi kolmekymppisiään lähestyvää sinkkunaista, joka päättää seurata työkaverinsa esimerkkiä ja päästä naimisiin. Työtä riittää häiden järjestelyssä ja itse sulhasen etsinnässä, joten työtkin saavat jäädä, jotta Tuulin 30-vuotissyntymäpäivästä tulisi myös onnellisen hääparin täydellinen päivä.

Ennen romaanejaan Luhtanen on ollut suurelle yleisölle tuttu käsikirjoittajana ja suomentajana sekä Maisa ja Kaarina -sarjakuvien toisena kirjoittajana. Itse tapasin joskus sekoittaa mielessäni tahattomasti Luhtasen ja Tuija Lehtisen ja olin pitkään vakuuttunut siitä, että myös Tuulin viemää on Lehtisen käsialaa. Maisa ja Kaarina -sarjakuvat ovat periaatteessa antaneet Luhtaselle hyvät puitteet kirjoittaa sujuvaa suomalaista chick litiä, mutta jotenkin Tuulin viemää toimisi ehkä paremmin näyteltynä. Kirjan takakannen esittelytekstissäkin kirjoitetaan romanttisesta komediasta "lajin parhaiden brittielokuvien tapaan".

Päähenkilö Tuuli on täysin sääilmiönsä veroinen impulsiivinen hosuli, joka paahtaa menemään monta metriä sekunnissa. Muut henkilöt jäävätkin yksiulotteisuudessaan vähän Tuulin oman persoonan varjoon, mikä on ehkä lukijan kannalta hyväkin asia – päähenkilön puuskittaisuus uuvuttaa. Kuitenkin muidenkin hahmojen väliset vuorovaikutussuhteet on onnistuttu kirjan loppua kohden yhdistämään hyvinkin mielekkäiksi yhteyksiksi.

Alussa kirjan kerronta on hyvinkin pirstaloitunutta ja minulla oli vaikeuksia pysyä hahmottaa, kenestä kerrotaan ja erottaa menneitä tapahtumia nykyisyydestä. Lähes koko kirjan kestävä tulevaisuuteen suuntaava haaveilu ei vähennä lukijan riskiä joutua tarinan riepoteltavaksi. Kerrontaan kuitenkin tottuu, kunhan malttaa pitää hatustaan kiinni. Tarinan kulku itsessään on kuin pieni kurkistus meteorologin elämään, jossa yritetään pysyä selvillä milloin milläkin tavalla käyttäytyvästä tuulesta. Piristystä tekstiin tuovat alan sanasto sekä erilaisten nimbusten ja cumulusten kuvailut, joskin pettymykseni oli suuri kun valaisevat yöpilvet loistavatkin tarinassa poissaolollaan. Tuulen viemää -romaanin Scarlettiin en Tuulia suoranaisesti yhdistäisi, vaikka molemmat jonkinlaista suosiota miesten keskuudessa nauttivatkin ja naima-aieyhtäläisyydetkin ovat jotenkin nurinkurisia.

Chick lit -lukupiiriä olin odottanut lukupiireistä kaikkein innokkaimmin, koska halusin tietää, herättävätkö kirjojen henkilöhahmot toisissakin samanlaisia myötähäpeän tunteita. Aivojen sulamiseksi kuvattava tunne tekee tästäkin kirjasta ihan nautittavan viihdepläjäyksen, mutta vaatii vastapainokseen jotakin vakavampaa luettavaa. Töissä sain usein siirrellä Luhtasen uudempia romaaneja palautuksista varauksiin, mutta itse kyllä pitäydyn mieluummin Maisassa ja Kaarinassa.

Lähteet:
Chick lit -ryhmän diat

 Juliaana Grahn

Sophie Kinsella - Himoshoppaajan salaiset unelmat

Sophie Kinsella

Himoshoppaajan salaiset unelmat

Kustantaja: WSOY 

ilmestymisvuosi: 2000

Kirja kertoo Rebecca Bloomwoodista joka elää shopatakseen ja shoppaa elääkseen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Lontooseen jossa hän asuu kämppäkaverinsa Suzen kanssa. Rebecca on joutunut pahoihin velkoihin visakorttien luottorajoja venyttelemällä ja saanut erään pankinjohtajan peräänsä. Rebecca  tekee kaikkensa pakoillakseen ja keksiäkseen tekosyitä ettei hänen tarvitsisi mennä konttorille juttelemaan raha-asioistaan. 

Rebecca työskentelee taloustoimittajana, ja aluksi hän yrittää säästää rahaa vähentämällä shoppailua, mistä ei kumminkaan tule yhtään mitään. Sitten hän ottaa lisätyön vaatekaupassa apulaisena ja saa sieltä potkut heti ensimmäisenä päivänä. Sen lisäksi hän kokeilee kehyksien tekoa, mutta sekään ei oikein ota onnistuakseen. Rebecca myös rakastuu Luke Brandon nimiseen mieheen, jonka kanssa hänellä on hauskoja kohtaamisia eri vaiheissa tarinaa. Ja kuten chick-lit kirjat yleensä, niin myös tämäkin tarina sai onnellisen lopun.

Rebecan tapa selvitä rahahuolistaan ja huijata luottoyhtiöitä, sekä  löytää jostain lisää rahaa shoppailuun on aivan ilmiömäistä ja välillä sai nauraa oikein kunnolla.  Rebecan toilailuja lukiessa hänestä tuli mieleeni hyvinkin vahvasti Bridget Jones -elokuvat.

Kinsella kirjoittaa mukavan keveästi ja todella mukaansatempaavasti, ja varmasti tämän takia hänen kirjat ovat suosittuja.

Kirja oli mielestäni tyypillinen chick-lit –kirja. Kevyt ja  nopealukuinen. Ehdottomasti naisille suunnattu. Lukukokemuksena kirja oli hauskaa luettavaa, sai nauraa.

Sophie Kinsella on opiskellut Oxfordissa ja asuu Lontoossa. Hän kirjoittanut yhteensä 7 himoshoppaaja -kirjaa sekä 6 yksittäistä teosta. Kinsella on kirjoittanut myös oikealla nimellään, Madeleine Wickham. Himoshoppaajan salaiset unelmat on Sophie Kinsellan ensimmäinen kirja.

Lähteet

http://www.sophiekinsella.co.uk/sophies_world.php

-Emmi