George Orwell
Vuonna 1984
Alkuperäisin julkaistu: 1949
Sivuja: 330
Suomentaja: Raija Mattila
George Orwell, oikealta nimeltään Eric Arthur Blair, syntyi
Intiassa 25 kesäkuuta 1903. Orwell opiskeli arvostetuissa kouluissa
Britanniassa, ja vuonna 1927 päätti ryhtyä kirjailijaksi. Orwell koki itsensä anarkistiksi
nuorella iällä, mutta vanhetessaan alkoi kannattamaan sosialismia. Orwell kuoli
tammikuussa 1950 vain 46 vuotiaana. Orwell kirjoitti 6 kaunokirjallista teosta,
joista tunnetuimmat ovat hänen viimeiset teoksensa Eläinten vallankumous ja
Vuonna 1984.
Vuonna 1984 on vuonna 1949 julkaistu teos, joka kertoo dystooppisesta
Oseania-nimisestä valtiosta. Oseaniaa vallitsee salaperäinen diktaattori
Isoveli, ja valtio joka tarkkailee asukkaidensa jokaista liikettä. Totuus on
vapaasti muokattavissa Oseaniassa, ja sota on ainoa normi joka tunnetaan.
Kirjan päähenkilö on Winston Smith niminen Totuusministeriön työntekijä, joka
ryhtyy kyseenalaistamaan Isoveljeä, ja rakastuu naiseen joka myös kuuluu
isoveljen vastustajiin. Kirjan hahmoista Winston on tärkein, ja edustaa tarinan
eräänlaista sankaria, vaikka hänen kohtalonsa ei olekkaan tyypillinen
kirjallisuuden sankarin kohtalo. Kirjassa tarkkaillaan pääasiassa Winstonin
sisäistä myllerrystä ja hänen ajatuksiaan ja kamppailujaan.
Kun puhutaan teoksista jotka ovat jollakin tapaa
vaikuttaneet ihmisten jokapäiväiseen elämään ehkä oudoillakin tavoilla, on Vuonna
1984 teos joka nousee väkisinkin esille. Isoveljestä on tullut käsite jonka
kaikki ymmärtävät kirjaakin lukematta, se toimii nykypäivänä lähes synonyyminä
valtion jatkuvalle tarkkailulle ja ei ole harvinaista kuulla lausetta ”Isoveli
valvoo” kun puhutaan vaikkapa uusista lakisäädöksistä. Ei ole ollenkaan
harvinaista nähdä etenkään internetissä mainintaa siitä, kuinka jokin on
henkilön mielestä ”Orwellimaista”. Nykyään joistakin englanninkielisistä
sanakirjoistakin löytyy jo käsite ”Orwellian”, joka helposti selitettynä
määritellään tarkoittamaan asiaa, joka vastaa George Orwellin kirjoittamia
maailmoja ja, ja erityisesti vuonna 1984 esittämää dystopiaa, eli vapaalle yhteiskunnalle yleisesti haitallisia asioita ja teemoja. Vuonna 1984 –kirjasta
on tullut klassikko, joka tunnetaan ympäri maailman, ja joka on varmasti
vaikuttanut myös hyvässä ja pahassa lainsäädäntöihin ja muihin säännöksiin.
Kirja on myös yleisesti kirjallisuusmaailmassa arvostettu ja paljon puhuttu
teos, joka on myös yleisellä tasolla hyvin tunnettu.
Scifin edustajana Vuonna 1984 kuuluu varmasti genren
tunnetuimpiin ja arvostetuimpiin teoksiin. Vaikka teos ei käsittelekään aiheita
joita scifiin usein mielletään (avaruutta, aikamatkustusta jne.), sopii se
silti genreen hyvin. Genrelle sopien Vuonna 1984 käsittelee dystopiaa, ja
yhteiskuntajärjestystä. Mukana on myös teknologiaa ja keksintöjä, ja se
sijoittuu suurkaupunkiin. Kuitenkin, kun aloin asiaa pohtimaan, mieleeni
juolahti kysymys siitä, että kuinka usein teos todella sijoitetaan scifin
hyllyyn? Usein kirjan löytää yleisen kaunokirjallisuuden joukosta, ja
ryhdyinkin mietiskelemään, että mistä ihmeestä moinen voi johtua. Koetaanko
teoksen jollakin tavalla genreään paremmaksi, koska scifi on tunnetusti
suhteellisen ala-arvostettu kirjallisuuden genre?
Lukukokemuksena Vuonna 1984 oli mielenkiintoinen monesta
syystä. Oli yllättävää kuinka paljon kirjassa puhutuista asioista (totuusministeriö,
Isoveli jne.) oli kuullut jo ennen kirjan lukemista, ja kuinka kirjan luettua
ne selkenivät. Kirjoitustyyli teoksessa oli suhteellisen selkeä. Vaikka Orwell
kuvailee paljon, ei hän mielestäni koskaan mene liiallisuuksiin.
Loppuun vielä inspiraatiota antamaan Isoveljen puolueen
kolme iskulausetta:
SOTA ON RAUHAA
VAPAUS ON ORJUUTTA
TIETÄMÄTTÖMYYS ON VOIMAA
Mari Haavisto
Lähteet:
http://www.bbc.co.uk/history/historic_figures/orwell_george.shtml
https://www.princeton.edu/~achaney/tmve/wiki100k/docs/Orwellian.html
Scifi- ryhmän diat
Itsekin löytänyt teoksen kaunokirjallisuuden hyllystä, ehkä sitä pidetään suurempana kuin edustamansa genre. Aika moni termi on tosiaan tuttu vaikka kirjaa ei olisi lukenut.
ReplyDeleteItsekin pidin kirjasta, vaikka klassikot ei usein "sytytä." Kirja on edelleen ajankohtainen vaikka useita vuosia onkin kulunut.
Olen varmaan kuullut tämän kirjan alkuperäisen ilmestymisajankohdan aikaisemminkin, mutta taas se pääsi yllättämään. Tästä sen taas näkee, miten ajattomia jotkin suuret teokset ovat.
ReplyDeleteVuonna 1984 on minusta sikälikin mielenkiintoinen kirja, että kun aloin aikoinani lukea sitä, oletin tietäväni siitä jo lähes kaiken ihan vain siksi, että siitä on tullut arkikieleen niin paljon termilainoja. Silti kirjassa oli paljon sellaisia teemoja, joita en ollut osannut odottaa (kuten Oseanian yhteiskunnan kahtiajakautuneisuus). Kannattaisi varmaan useammin lukea "tuttuja" kirjoja, voisi oppia paljon yllättäviä asioita.
Niin sanottujen genreklassikoiden hyllyttäminen kaunokirjallisuushyllyyn on mielestäni varsin yleinen käytäntö useimmissa kirjastoissa. Orwellin lisäksi usein myös esimerkiksi Tolkienin teokset tai vaikkapa Tuntematon sotilas löytyvät genrehyllyjen lisäksi tai sijasta kaunokirjahyllystä. Syynä tähän ei liene niinkään jonkun teoksen arvottaminen "genreään paremmaksi", vaan yksinkertaisesti kyseisten teosten suosio. Kaunokirjallisuuden genrejaottelu ei nimittäin välttämättä ole läheskään kaikille kirjaston asiakkaille tuttu asia, joten monet eivät osaa etsiä Tolkienia fantasiahyllystä tai Orwellia sci-fi hyllystä . Sellainen idea tästä hyllykeskustelusta tuli mieleeni, että olisikohan järkevää erottaa joitakin genreklassikoiksi mielletyt teokset erottaa omaksi klassikko-osastokseen omissa genrehyllyissään. Voisi auttaa asiakkaita, jotka haluavat tutustua johonkin heille kokonaan uuteen genreen, jos muutamia genren klassikkoja olisi erotettu esimerkiksi hyllyn alkuun tyyliin "fantasiaklassikot" tai "kauhuklassikot". Todennäköisesti aikaan saataisiin kiistelyä siitä, mitkä opukset tuon klassikkostatuksen ansaitsevat, mutta siitä huolimatta ideaa voisi ehkä kokeilla jossain.
ReplyDeleteHarvoja kirjoja olen lukenut useammin kuin kerran, mutta tämä on yksi niistä. Kolmas lukukertakin on ollut suunnitteilla jo pitkään. On vain niin paljon uuttakin luettavaa...
ReplyDeleteOn itse asiassa melko hämmentävää miettiä, kuinka paljon tämän kirjan perinteitä näkyy joka paikassa. Kuten nuo Marin mainitsemat termit. Lisäksi joku taho, jota en tähän hätään muista, jakaa kai vuosittain Isoveli- ja Winston Smith -palkinnot. Toinen menee toimillaan valvontayhteiskuntaa edistäneelle henkilölle, jolloin kyseessä on ehkä enemmänkin "palkinto". Toinen taas kyseistä kehitystä toimillaan vastustaneelle. Ja jos miettii, missä termi "isoveli" tulee ehkä kaikkein yleisimmin esille, tulee väkisinkin mieleen eräs tosi-tv-ohjelma, jossa ohjelmaan osallistujia valvotaan kaiken aikaa.