Totta
aamunkoitteessa
Ernest Hemingway
Kustantaja Tammi
Julkaistu 1999
429 s
Suomennos Kalevi Nyytäjä
Ernest Hemingwaytä (1899-1961) pidetään yleisesti yhtenä 1900-luvun tärkeimmistä yhdysvaltalaisista kirjailijoista. Hänen kirjallinen tavaramerkkinsä oli selkeä, tiivis, taloudellinen, toisinaan jopa minimaalinen ja lakoninen kirjoitustyylinsä, joka on vaikuttanut moniin myöhempiin kirjailijoihin. Hemingwayltä on julkaistu 10 romaania, joista 3 postuumisti, useita novellikokoelmia sekä 9 ei-fiktiivistä teosta, suurin osa postuumisti. Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallispalkinto vuonna 1954. Hemingway osallistui ensimmäiseen maailmansotaan Punaisen Ristin ambulanssikuskina ja toimi sotakirjeenvaihtajana Espanjan sisällissodassa ja toisessa maailmansodassa. Hänen harrastuksiinsa kuuluivat metsästys ja kalastus. Hän oli naimisissa 4 kertaa. Ei siis liene ihme, että hänen kirjojensa pääteemat ovat sota, rakkaus ja villi luonto. Monet hänen romaaneistaan pohjautuvat hänen omiin kokemuksiinsa ja hän käytti usein myös ystäviään ja sukulaisiaan henkilöhahmojensa esikuvina.
Totta aamunkoitteessa on kertomus Hemingwayn ja hänen neljännen vaimonsa Mary Welshin matkasta afrikkaan vuosina 1953-54. Hemingway aloitti matkakuvauksen kirjoittamisen heti palattuaan Kuubaan, jossa hän asui tuohon aikaan, mutta ei koskaan saattanut käsikirjoitusta julkaisukuntoon. Hänen poikansa Patrick sai käsikirjoituksen käsiinsä 1990-luvulla, ja muokkasi ja toimitti tarinan reilusti tiivistettynä romaanimuotoon, ja se julkaistiin lähes 40 vuotta kirjailija kuoleman jälkeen hänen syntymänsä satavuotisjuhlavuonna. Patrick Hemingwayn toimitukselliset ratkaisut johtivat siihen, että romaania on kai pidettävä lähinnä jonkinlaisena "fiktiivisenä muisteluteoksena". Käsikirjoituksen pohjalta on julkaistu myös toinen, pitempi ja hieman toisella tavalla painotettu versio nimellä Under Kilimanjaro (2007).
Kirjan tapahtumapaikkana on safarileiri ja sitä ympäröivä savannimaisema Laitokitokin kaupungin lähistöllä lounaisessa Keniassa Tansanian rajan tuntumassa, missä Hemingway toimi lyhyen aikaa vt. riistahoitajana joulukuussa 1953. Kirjan keskeisiä henkilöitä ovat Hemingwayn pariskunnan lisäksi leirin pääasiassa paikallisiin kamba ja masai heimoihin kuuluva varsin värikäs henkilökunta, jotkut leiriä ympäröivien kylien ja Laitokitokin asukkaat, erityisesti hemingwayn "heimomorsian" Debba sekä muutamia brittiläisen siirtomaahallinnon paikallisia viranomaisia.
Totta aamukoitteessa käsittelee Hemingwayn toimia riistanhoitajana, hänen suhdettaan paikallisiin, useisiin eri heimoihin, kieliryhmiin ja uskontokuntiin kuuluviin asukkaisiin, erityisesti tietysti hänen kamba"morsiamensa" Debbaan, ja sen vaikutuksia Heminwayden avioliittoon. Myös rouva Hemingwayn lähes pakonomainen tarve kaataa eräs paikallisia asukkaita terrorisoiva leijona on yksi kirjan kantavia teemoja. Tarinan voi myös käsittää laajemmassa mittakaavassa sinänsä hyvinkin mielenkiintoisena ajankuvauksena 1950-luvun Afrikasta siirtomaakauden viimeisinä vuosina juuri ennen itsenäistymisaallon alkua.
Tarina kerrotaan enimmäkseen päähenkilön, eli "Papa" Hemingwayn näkökulmasta, mikä tietenkin aiheuttaa sen, että tarinan tapahtumat nähdään hyvinkin vahvasti länsimaalaisten, ja vielä enemmän kirjailija/päähenkilön henkilökohtaisten, nykyisin jo useimmiten vanhanaikaisiksi miellettyjen asenteiden ja tapakulttuurin sävyttäminä, mutta paikoitellen kirjailija pystyy kuvaamaan asioita ja tapahtumia yllättävänkin hyvin myös afrikkalaisten näkökulmasta. Tarina etenee aikajärjestyksessä ja tyyli on hyvin tyypillistä Hemingwaytä, selkeää ja tiivistä tekstiä sekä napakkaa dialogia. Toisinaan lipsahdetaan juonellisesti sivuraiteille, kun päähenkilö pohdiskelee kirjallisuuden luonnetta tai muistelee vanhoja kirjailijaystäviään, tai aiheesta käydään pitkiä keskusteluja, mutta myös tämä piirre kuuluu varsin tyypillisesti Hemingwayn tuotantoon.
Totta aamunkoittoon on joiltakin osin tyypillinen eräkirja siinä mielessä, että siinä varsin paljon kirjan sisällöstä kuluu metsästyksen, saalin perässä liikkumisen ja luonnon kuvaukseen. Toisaalta kirjassa kuvaillaan varsin laajasti myös siirtomaavalta-ajan afrikan oloja ja valtaapitävien eurooppalaisten ja eri heimoista koostuvien alkuasukkaiden keskinäisiä sosiaalisia suhteita, joten sitä voitaisiin yhtä hyvin pitää yhteiskuntakuvauksena tai matkakuvauksena.
Mikään suuri lukuelämys Totta aamunkoitteessa ei itselleni ollut. Ei tosin mikään valtava pettymyskään. Mielestäni kirja sijoituu Hemingwayn tuotannon huonompaan päähän, mutta huono Hemingway on silti keskitasoa huomattavasti parempaa kirjallisuutta. Jos joku haluaa tai joutuu Hemingwayta lukemaan, suosittelen tämän sijasta miehen sotaromaaneja Jäähyväiset aseille tai Kenelle kellot soivat. Tai jos eräseikkailut kiinnostavat, lukekaa mieluummin hepun toinen afrikka opus Afrikan taivaan alla, joka kertoo kirjailijan ensimmäisistä safarikokemuksista 1930-luvulla, tai vielä mieluummin äijän pistämätön mestariteos Vanhus ja meri.
Lähteet:
Eräkirjaryhmän diaesitys
Wikipedia: Ernest Hemingway
Ernest Hemingway
Kustantaja Tammi
Julkaistu 1999
429 s
Suomennos Kalevi Nyytäjä
Ernest Hemingwaytä (1899-1961) pidetään yleisesti yhtenä 1900-luvun tärkeimmistä yhdysvaltalaisista kirjailijoista. Hänen kirjallinen tavaramerkkinsä oli selkeä, tiivis, taloudellinen, toisinaan jopa minimaalinen ja lakoninen kirjoitustyylinsä, joka on vaikuttanut moniin myöhempiin kirjailijoihin. Hemingwayltä on julkaistu 10 romaania, joista 3 postuumisti, useita novellikokoelmia sekä 9 ei-fiktiivistä teosta, suurin osa postuumisti. Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallispalkinto vuonna 1954. Hemingway osallistui ensimmäiseen maailmansotaan Punaisen Ristin ambulanssikuskina ja toimi sotakirjeenvaihtajana Espanjan sisällissodassa ja toisessa maailmansodassa. Hänen harrastuksiinsa kuuluivat metsästys ja kalastus. Hän oli naimisissa 4 kertaa. Ei siis liene ihme, että hänen kirjojensa pääteemat ovat sota, rakkaus ja villi luonto. Monet hänen romaaneistaan pohjautuvat hänen omiin kokemuksiinsa ja hän käytti usein myös ystäviään ja sukulaisiaan henkilöhahmojensa esikuvina.
Totta aamunkoitteessa on kertomus Hemingwayn ja hänen neljännen vaimonsa Mary Welshin matkasta afrikkaan vuosina 1953-54. Hemingway aloitti matkakuvauksen kirjoittamisen heti palattuaan Kuubaan, jossa hän asui tuohon aikaan, mutta ei koskaan saattanut käsikirjoitusta julkaisukuntoon. Hänen poikansa Patrick sai käsikirjoituksen käsiinsä 1990-luvulla, ja muokkasi ja toimitti tarinan reilusti tiivistettynä romaanimuotoon, ja se julkaistiin lähes 40 vuotta kirjailija kuoleman jälkeen hänen syntymänsä satavuotisjuhlavuonna. Patrick Hemingwayn toimitukselliset ratkaisut johtivat siihen, että romaania on kai pidettävä lähinnä jonkinlaisena "fiktiivisenä muisteluteoksena". Käsikirjoituksen pohjalta on julkaistu myös toinen, pitempi ja hieman toisella tavalla painotettu versio nimellä Under Kilimanjaro (2007).
Kirjan tapahtumapaikkana on safarileiri ja sitä ympäröivä savannimaisema Laitokitokin kaupungin lähistöllä lounaisessa Keniassa Tansanian rajan tuntumassa, missä Hemingway toimi lyhyen aikaa vt. riistahoitajana joulukuussa 1953. Kirjan keskeisiä henkilöitä ovat Hemingwayn pariskunnan lisäksi leirin pääasiassa paikallisiin kamba ja masai heimoihin kuuluva varsin värikäs henkilökunta, jotkut leiriä ympäröivien kylien ja Laitokitokin asukkaat, erityisesti hemingwayn "heimomorsian" Debba sekä muutamia brittiläisen siirtomaahallinnon paikallisia viranomaisia.
Totta aamukoitteessa käsittelee Hemingwayn toimia riistanhoitajana, hänen suhdettaan paikallisiin, useisiin eri heimoihin, kieliryhmiin ja uskontokuntiin kuuluviin asukkaisiin, erityisesti tietysti hänen kamba"morsiamensa" Debbaan, ja sen vaikutuksia Heminwayden avioliittoon. Myös rouva Hemingwayn lähes pakonomainen tarve kaataa eräs paikallisia asukkaita terrorisoiva leijona on yksi kirjan kantavia teemoja. Tarinan voi myös käsittää laajemmassa mittakaavassa sinänsä hyvinkin mielenkiintoisena ajankuvauksena 1950-luvun Afrikasta siirtomaakauden viimeisinä vuosina juuri ennen itsenäistymisaallon alkua.
Tarina kerrotaan enimmäkseen päähenkilön, eli "Papa" Hemingwayn näkökulmasta, mikä tietenkin aiheuttaa sen, että tarinan tapahtumat nähdään hyvinkin vahvasti länsimaalaisten, ja vielä enemmän kirjailija/päähenkilön henkilökohtaisten, nykyisin jo useimmiten vanhanaikaisiksi miellettyjen asenteiden ja tapakulttuurin sävyttäminä, mutta paikoitellen kirjailija pystyy kuvaamaan asioita ja tapahtumia yllättävänkin hyvin myös afrikkalaisten näkökulmasta. Tarina etenee aikajärjestyksessä ja tyyli on hyvin tyypillistä Hemingwaytä, selkeää ja tiivistä tekstiä sekä napakkaa dialogia. Toisinaan lipsahdetaan juonellisesti sivuraiteille, kun päähenkilö pohdiskelee kirjallisuuden luonnetta tai muistelee vanhoja kirjailijaystäviään, tai aiheesta käydään pitkiä keskusteluja, mutta myös tämä piirre kuuluu varsin tyypillisesti Hemingwayn tuotantoon.
Totta aamunkoittoon on joiltakin osin tyypillinen eräkirja siinä mielessä, että siinä varsin paljon kirjan sisällöstä kuluu metsästyksen, saalin perässä liikkumisen ja luonnon kuvaukseen. Toisaalta kirjassa kuvaillaan varsin laajasti myös siirtomaavalta-ajan afrikan oloja ja valtaapitävien eurooppalaisten ja eri heimoista koostuvien alkuasukkaiden keskinäisiä sosiaalisia suhteita, joten sitä voitaisiin yhtä hyvin pitää yhteiskuntakuvauksena tai matkakuvauksena.
Mikään suuri lukuelämys Totta aamunkoitteessa ei itselleni ollut. Ei tosin mikään valtava pettymyskään. Mielestäni kirja sijoituu Hemingwayn tuotannon huonompaan päähän, mutta huono Hemingway on silti keskitasoa huomattavasti parempaa kirjallisuutta. Jos joku haluaa tai joutuu Hemingwayta lukemaan, suosittelen tämän sijasta miehen sotaromaaneja Jäähyväiset aseille tai Kenelle kellot soivat. Tai jos eräseikkailut kiinnostavat, lukekaa mieluummin hepun toinen afrikka opus Afrikan taivaan alla, joka kertoo kirjailijan ensimmäisistä safarikokemuksista 1930-luvulla, tai vielä mieluummin äijän pistämätön mestariteos Vanhus ja meri.
Lähteet:
Eräkirjaryhmän diaesitys
Wikipedia: Ernest Hemingway
Erinomaisesti sekä kirjailijaa että teosta valaiseva postaus.
ReplyDelete