Emmi
Itäranta
Teemestarin
kirja
Teos,
2012
Takakansi:
Maailmasta
on loppumassa vesi. Suunnattoman katastrofin – ehkä
ilmastonmuutoksen, ehkä jonkin muun – läpikäynyt ihmiskunta
sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyn hallitsevan
diktatuurin vallan alla. Vain kaatopaikoille hautautunut teknologia
ja teemestarien sukupolvien ajan pitämät päiväkirjat muistuttavat
entisistä ajoista.
Noria
on teemestarien sukua, ja pian on hänen vuoronsa ottaa vastaan
täysivaltaisen teemestarin arvo – ja hänen edeltäjiensä
tarkkaan varjelema salaisuus. Aikana, jona veden kätkeminen on
rikoksista pahin, sotilasvallan katse kiinittyy väistämättä
teemestarin taloon...
Mira kertoikin jo aikaisemmin
samaisesta kirjasta, joten en toista samoja asioita.
Tämä
oli mielestäni hieno kirja. Pelkäsin aluksi pettyväni koska olin
kuullut sekä hyvää, että huonoa kirjasta (enemmän kuitenkin
hyvää). En myöskään ole ollut dystopioiden suuri ystävä,
ainakaan elokuvien muodossa. Onhan monet dystopia -elokuvat hienoja,
mielenkiintoisia jne., mutta maailmojen epäoikeudenmukaisuus saa
niin kovaa vihan pintaan, että joudun aina pitämään tunnin verran
rauhoittumisaikaa elokuvien jälkeen.
Tässäkin
kirjassa dystopinen maailma on epäoikeudenmukainen ja kurja.
Pelottavinta tässä on juurikin se, että se voisi tulevaisuudessa
olla totta (kuten kaikki dystopiat joihin olen tutustunut). Tällä
kertaa ero oli siinä, että kaikki tapahtui Suomessa joka ehkä
hieman lisää kirjan ahdistavuutta. Kuitenkaan kirja ei ole niin
ahdistava kuin mitä se voisi olla. Itseasiassa dystopisuus ei tässä
ahdistanut puoliakaan niin paljon kuin elokuvat ahdistavat. En tiedä
johtuuko se mediamuodon eroista vai onko kirja vain kirjoitettu niin
hyvin ettei se ahdista liikaa. Minun pitäisi siis lukea enemmän
dystopioita eikä vain katsoa elokuvia, ja ottaa selvää jos
kestänkin paremmin kirjoja.
Mira
kirjoitti omassa postauksessaan siitä miten hänelle kirja oli
pienoinen pettymys. Hänen mielestään juonesta puuttui kohokohta.
Taidan ymmärtää mitä Mira tarkoitti, mutta mielestäni kirjassa
oli kuitenkin kohokohta (onneksi, olin pelännyt kirjan lukemista
Miran postauksenkin takia :D). Toki, se olisi voinut päättyä myös
toisinkin ja mielestäni kirjasta olisi saanut loistavan trilogian,
tai edes yhden jatko-osan jos asiat olisivatkin menneet toiseen
suuntaan. Itseasiassa sitä toivoinkin kirjaa lukiessa, koska Mira
paljasti postauksessaan yhden asian jota myös pelkäsin kirjaa
lukiessani. Norialle paljastuu salaisuus joka ei selviä lukijalle
lopussakaan. Vihaan kirjoja jotka loppuvat ilman selityksiä (ja
niitä on nyt tullut luettua monta). Mutta tämä oli kuitenkin niin
hyvin kirjoitettu, että vaikka hieman toivoisinkin jatko-osaa/osia,
toimii kirja jo näinkin.
-Hanna-
Olen suuri dystopia kertomusten ystävä, mutta tämä on jäänyt lukematta. Täytynee tutustua siihen vaikka joululomalla.
ReplyDelete