Voltaire: Candide

Francois-Marie Arouet (Pariisi 1694-1778), paremmin tunnettu nimeltä Voltaire, on ranskalainen filosofi ja kirjailija. Voltaire oli tunnettu vapaa-ajattelija ja satiirikko joka kirjoitti lukuisia teoksia kaikilla kirjallisuuden aloilla. Vuonna 1759 ilmestynyttä Candidea pidetään hänen suurimpana saavutuksenaan, joka on inspiroinut lukuisia kirjailijasukupolvia ilmestymisensä jälkeen. Teosta pidetään myös osana länsimaista kaanonia.

Candide on kertomus nuoren miehen matkasta suojellusta optimismin siunaamasta paratiisista läpi oikean maailman karuuden. Kirjan päähenkilö on Candide, paroni Thunder-ten-tronckhin avioton lauhkeamielinen poika, joka on kasvanut täysin ulkomaailman ulkopuolella ja omaksunut suuresti ihannoimansa filosofi Panglossin elämänopin, jonka mukaan kaikki maailman asiat ja tapahtumat edustavat filosofista kauneutta.

Candiden elämässä merkittävintä on hänen suuri rakkautensa Kunigunde, paronin tytär. Tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun Kunigunde todistaa suuresti ihannoidun ”keisarikunnan suurimman filosofin” Panglossin irstaissa riennoissa kamarineidon kanssa ja inspiroituu tästä kosiskelemaan suudelman Candidelta. Tämä teko nähdään suurena rikkomuksena, jonka seurauksena Candide häädetään pois ”paratiisista”. Candide löytää itsensä sotilaana sodan keskeltä, törmää tuttuihin kasvoihin, saa tietää entisen kotinsa tuhoutumisesta ja koko perheensä kuolemasta, kohtaa uusia ihmisiä jotka kyseenalaistavat hänen objektiivisena totuutena pitämänsä elämänfilosofian, saa tietää että hänen rakkaansa Kunigunde onkin elossa ja ottaa tavoitteekseen jälleennäkemisen.

Candide teoksena omistautuu täysin satiirin tyylille. Hahmot, tapahtumat ja ympäristöt ovat todellisuuteen ja historiaan pohjautuvia mutta ennen kaikkea niiden tarkoitus on olla karikatyyreja joilla Voltaire välittää ironian ja huumorin lukijalle. Jokaista kirjan kolmeakymmentä lukua edeltää pieni irrallinen kuvailu, joka hieman kuvailee luvun tapahtumia. Tämänkaltainen rakenteellinen valinta luo humoristista mielikuvaa, kuin lukija olisi seuraamassa komediaa teatterissa.

Voltairen kirjoitustyyli pitää lukijan koko ajan tietyllä tapaa irrallaan kirjan tapahtumista, antaen mahdollisuuden hykerrellen seurata vierestä kuinka absurdeja ja hölmöjä kirjan henkilöt ovatkaan. Esimerkki ironian toimivuudesta ja taidokkuudesta on se, kuinka tragedian ja huumorin yhdistelmä vuonna 1759 kirjoitetussa teoksessa on edelleen relevanttia ja nautinnollista.

Lukukokemuksena Candide on helposti lähestyttävä ja kevyt. Voltairen huumori on helposti lähestyttävää, eikä koskaan sorru kyseenalaistamaan lukijan yleissivistystä vaikka keskeisenä teemana onkin naiiviudelle irvailu. Kirjoitusajasta huolimatta Candide on ehdottoman hauska ja viihdyttävä lukukokemus edelleen.