Takakansi:
Viikka
ja Vatukka, Voikukka ja Mansikka, Pähkinä, Hopea ja muut kaniinit,
Ruohometsän koko unohtumaton kansa kirjassa joka on valloittanut
maailman. Ruohometsän kansa, Watership Down, on tarina
kaikenikäisille, jännittävä, liikuttava, riemastuttava koko
perheen lukuteos, jonka suosiosta kertovat myös monet suuret
kansainväliset palkinnot.
Aloitin
joskus kauan, kauan sitten tämän kirjan, mutta en tainut päästä
ensimmäistä lukua pidemmälle. Nyt ehdin lukemaan ensimmäisen osan
– Matka – kokonaan. Tämä postaus siis käsittelee vain
tuota osaa.
Olen
ihmeissäni miten tutulta kirjan tarina vaikuttaa. En oikein tiedä
miksi. Olen saattanut nähdä kirjasta tehdyn elokuvan tai tv-sarjan,
mutta en ole varma. Minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa
kummastakaan, enkä voi olla varma jos sekoitankin jotkin muistoni
Kaukametsän pakolaisiin. Tämäkin tv-sarja on mielestäni
aika samanlainen kuin Ruohometsän kansa. Varmistuakseni
muistoistani pitäisikin katsoa elokuva ja/tai sarja ja vielä kaupan
päälle Kaukametsän pakolaisetkin. Jos tämä ei olekaan
vain jonkin sortin pitkä deja vu, elokuva ja/tai sarja ovat
nähtävästi olleet hyvin uskollisia ainakin kirjan ensimmäiselle
osalle.
Aluksi
ihmettelin miksi kirja on fantasiassa, mutta kyllähän tämä sinne
kuuluu. En oikein osaa sijoittaa sitä mihinkään muuhunkaan.
Kirjassa tutustutaan kaniinien maailmaan, tapoihin ja kieleenkin.
Uskoisin, että biologisesti kirja saattaa olla oikein. En tosin
tiedä kaniineista tarpeeksi varmistuakseni asiasta, mutta ainakin
maailma vaikuttaa uskottavalta. Sinänsä kirjassa ei olla missään
keksityssä maailmassa, vaan meille tuttua maailmaa vain katsotaan
kaniinien silmin. Kaniinit ovatkin joissain asioissa hyvinkin
ihmismäisiä, niillä on esim. hyvin tarkka hierarkia. Kaniinien
elämä vaikuttaa julmalta. Tähän mennessä on ollut jo jonkin
verran väkivaltaa ja tappamisen uhkailua. Uhkana ovat olleet
enemmänkin kaniinit itse, mutta myös elilit
eli kaniinien viholliset. Ensimmäisestä osasta löytyi myös raakaa
verta tihkuvaa kuvausta ansaan jääneestä kaniinista.
Juuri
tuo väkivaltaisuus ja ronski kieli pistää miettimään, kelle tämä
kirja on kirjoitettu. Äkkiseltään voisi kuvitella tätä
lastenromaaniksi ja mielestäni tätä voisi kyllä lapsille
lukeakin, ei tosin ihan perheen pienimmille. Nuorille tämä
saattaisi myös sopia, varsinkin eläimistä pitäville nuorille.
Fantasiaa lukeville aikuisille tai eläinromaaneista pitäville tämä
kirja on varmasti tuttu, mutta en tiedä löytääkö moni muu kirjaa
käteensä. Tietysti klassikon maine auttaa, mutta en usko, että
kirja olisi kovin luettu ellei se olisi juurikin klassikko.
Richard
Adams on englantilainen kirjailija. Ruohometsän kansa
(1972) on hänen tunnetuin teoksensa. Kirja sai alkunsa Adamsin
kahdelle tyttärelle kerrotuista tarinoista. Tytöt vaativat
tarinoiden kokoamista kirjaksi ja julkaisemista, ja siitä tulikin
monille kielille käännetty klassikko. Wikipedian mukaan
Ruohometsän kansa luetaan sekä
lastenkirjallisuuteen että aikuisten fantasiakirjallisuuteen, ja
mitä olen itse huomannut niin kirjastoissa kirjan saattaa löytää
niin aikuisten-, lasten- kuin nuortenkin puolelta. Kirja on saanut
myös jatkoa, Ruohometsän tarinoita (1996)
ihailijoiden vaatimuksesta.
Pidin
ensimmäisestä osasta valtavasti! Odotankin innolla seuraavien osien
lukemista. Tämän kirjan aion nautiskella loppuun hitaasti ja
hartaasti kuten olisin halunnut tehdä jo monelle muullekin kirjalle
tässä kahden kuukauden aikana, mutta siihen ei ole ollut
mahdollisuutta.
Lähteet:
No comments:
Post a Comment