Emmi Itäranta - Teemestarin kirja

Emmi Itäranta

Teemestarin kirja

Teos, 2012

Takakansi:

Maailmasta on loppumassa vesi. Suunnattoman katastrofin – ehkä ilmastonmuutoksen, ehkä jonkin muun – läpikäynyt ihmiskunta sinnittelee veden vähyyden ja sen säännöstelyn hallitsevan diktatuurin vallan alla. Vain kaatopaikoille hautautunut teknologia ja teemestarien sukupolvien ajan pitämät päiväkirjat muistuttavat entisistä ajoista.

Noria on teemestarien sukua, ja pian on hänen vuoronsa ottaa vastaan täysivaltaisen teemestarin arvo – ja hänen edeltäjiensä tarkkaan varjelema salaisuus. Aikana, jona veden kätkeminen on rikoksista pahin, sotilasvallan katse kiinittyy väistämättä teemestarin taloon...

Mira kertoikin jo aikaisemmin samaisesta kirjasta, joten en toista samoja asioita.

Tämä oli mielestäni hieno kirja. Pelkäsin aluksi pettyväni koska olin kuullut sekä hyvää, että huonoa kirjasta (enemmän kuitenkin hyvää). En myöskään ole ollut dystopioiden suuri ystävä, ainakaan elokuvien muodossa. Onhan monet dystopia -elokuvat hienoja, mielenkiintoisia jne., mutta maailmojen epäoikeudenmukaisuus saa niin kovaa vihan pintaan, että joudun aina pitämään tunnin verran rauhoittumisaikaa elokuvien jälkeen.

Tässäkin kirjassa dystopinen maailma on epäoikeudenmukainen ja kurja. Pelottavinta tässä on juurikin se, että se voisi tulevaisuudessa olla totta (kuten kaikki dystopiat joihin olen tutustunut). Tällä kertaa ero oli siinä, että kaikki tapahtui Suomessa joka ehkä hieman lisää kirjan ahdistavuutta. Kuitenkaan kirja ei ole niin ahdistava kuin mitä se voisi olla. Itseasiassa dystopisuus ei tässä ahdistanut puoliakaan niin paljon kuin elokuvat ahdistavat. En tiedä johtuuko se mediamuodon eroista vai onko kirja vain kirjoitettu niin hyvin ettei se ahdista liikaa. Minun pitäisi siis lukea enemmän dystopioita eikä vain katsoa elokuvia, ja ottaa selvää jos kestänkin paremmin kirjoja.

Mira kirjoitti omassa postauksessaan siitä miten hänelle kirja oli pienoinen pettymys. Hänen mielestään juonesta puuttui kohokohta. Taidan ymmärtää mitä Mira tarkoitti, mutta mielestäni kirjassa oli kuitenkin kohokohta (onneksi, olin pelännyt kirjan lukemista Miran postauksenkin takia :D). Toki, se olisi voinut päättyä myös toisinkin ja mielestäni kirjasta olisi saanut loistavan trilogian, tai edes yhden jatko-osan jos asiat olisivatkin menneet toiseen suuntaan. Itseasiassa sitä toivoinkin kirjaa lukiessa, koska Mira paljasti postauksessaan yhden asian jota myös pelkäsin kirjaa lukiessani. Norialle paljastuu salaisuus joka ei selviä lukijalle lopussakaan. Vihaan kirjoja jotka loppuvat ilman selityksiä (ja niitä on nyt tullut luettua monta). Mutta tämä oli kuitenkin niin hyvin kirjoitettu, että vaikka hieman toivoisinkin jatko-osaa/osia, toimii kirja jo näinkin.

-Hanna-

Philip K. Dick Palkkionmetsästäjä

Philip K. Dick

Palkkionmetsästäjä –Blade Runner

Alkuperäinen nimi: Do androids dream of electric sheep, 1968

Kustannus Oy Jalava, 1989

Kirjan päähenkilö Rick Deckard on palkkionmetsästäjä. Hän metsästää karanneita androideja eli keinotekoisia ihmisiä. Aiemmin Deckard on tuhonnut androidit liikoja kyselemättä mutta palkkionmetsästäjäkin voi saada tunnontuskia.

Kirjassa suurin osa eläimistä on kuollut sukupuuttoon tai on sen partaalla. Ja eläinten omistajia pidetään korkeassa arvossa, mutta enemmänkin korostuu ihmisten empaattisuus eläimiä kohtaan. Koska oikeat eläimet ovat kalliita, on tehty sähköeläimiä jotka käyttäytyvät kuin tavalliset eläimet mutta ovat huomattavasti halvempia. Deckard ja hänen vaimonsa omistavat sähkölampaan.  Mutta he haluaisivat ihan oikean lampaan.

Deckard saa tehtäväkseen lopettaa kuusi karannutta Nexus-6 mallista androidia, jotka ovat viimeisintä ja edistyksellisintä mallia. Matkan varrella hän tapaa Rachelin  johon hän ihastuu, mutta ongelmana on se että Rick on naimisissa ja Rachel on androidi.

Kirjassa oli kaikenlaisia mielenkiintoisia asioita kuten mielialatin, jolla pystyy säätelemään omaa mielialaansa. Ajatus tuollaisesta laitteesta kauhistuttaa ainakin minua.  Tämä oli myös ensimmäinen scifi-kirja jonka luin ja en ole oikein varma onko tämä minun genreä ollenkaan. Jostain syystä en meinannut päästä kirjaan mukaan ollenkaan, itselleni tämä ei siis toiminut kovinkaan mukaansatempaavana. Katsoin myös kirjasta tehdyn elokuvan jossa Deckardia näyttelee Harrison Ford. Elokuvaa varten oli tietenkin tehty joitain muutoksia, mutta en oikein päässyt kärryille myöskään elokuvasta.  Suosittelisin kirjaa ehkä jo scifiä lukeneille, koska ainakaan itselleni ei ollut oikein hyvä kirja scifin aloitukseen. Itseäni myös häiritsi hirmuisesti nimen suomennos. Alkuperäisen nimen kun olisi suoraan kääntänyt olisi se ollut paljon parempi nimi myös suomeksi.

Philip K. Dick syntynyt  1928 Chicagossa ja kuoli 1982 Californiassa. Aloitti kirjoittamisen  1952 ja on kirjoittanut monia novelleja. Hän voitti Hugo-palkinnon 1962 kirjallaan The man in the high castle (suom. Oraakkelin kirja) sekä John W. Campbell Memorial Award –palkinnon 1974 teokselleen Flow my tears, the policeman said (suom.  Anna kyynelten tulla, pyysi poliisi). Hän on kirjoittanut 44 kirjaa sekä noin 121 lyhytää tarinaa, joista suurin osa ilmestyi scifi-lehdissä.  Kymmenestä hänen kirjasta on tehty elokuvat mm Blade Runner, Total Recall ja Minority Report.

Lähteet

https://www.goodreads.com/author/show/4764.Philip_K_Dick

-Emmi

Anne Rice: Veren vangit

Anne Rice
Veren vangit

Veren vangit on kirjailija Anne Ricen esikoisteos, joka aloittaa hänen kirjasarjansa Vampyyrikronikat.

Anne Rice syntyi 4. lokakuuta 1941 Yhdysvalloissa, New Orleansin kaupungissa, Louisianan osavaltiossa. Rice opiskeli San Franciscossa, ja onkin asunut Californian osavaltiossa pitkään.
Rice on ahkera kirjailija, ja onkin kirjoittanut yli 30 teosta. Tunnetuimmat näistä teoksista kuuluvat Vampyyrikronikat kirjasarjaan, jotka seuraavat Ricen luomien vampyyreiden, ja etenkin Lestat nimisen vampyyrin kuolemanjälkeistä elämää.

Veren vangit kertoo Louis nimisen vampyyrin tarinaa, ja se kerrotaan kun Louis kertoo tarinaansa toimittajalle. Vuonna 1791 Louis oli plantaasinomistaja New Orleansin lähettyviltä. Kun Louisin veli kuolee, alkaa hän itsekin toivoa kuolemaa. Louis tapaa Lestat nimisen vampyyrin, ja Lestat muuttaa hänet vampyyriksi.
Aluksi Louis kieltäytyy juomasta ihmisten verta, mutta kun Lestat ja Louis joutuvat pakenemaan kodistaan kun heitä on alettu pelkäämään, alkaa Louis taipua Lestatin tahtoon, ja alkaa juomaan ihmisten verta.
Lousin alkaa suunnitella jättävänsä Lestatin, ja tätä peläten Lestat muuttaa nuoren Claudia nimisen tytön vampyyriksi olemaan heidän tyttärensä.
Claudia pärjää vampyyrinä hyvin, mutta alkaa katkeroitua Lestatia kohtaan, ja suunnitteleekin murhaavansa hänet. Yritys kuitenkin epäonnistuu, mutta Claudia ja Louis pääsevät pakenemaan.
Kaksikko päättää ryhtyä etsimään muita vampyyreitä, ja löytävät niitä lopulta Pariisista. Lestat kuitenkin löytää heidät, ja Louis lukitaan arkuun nääntymään ja Claudia jätetään aurinkoon kuolemaan.
Louis ei ole koskaan enään entisensä Claudian kuoleman jälkeen.

Olin itse kyseisen lukupiirin pitäjistä, mutta sairastuttuani jouduin jäämään piirin pitämisestä pois. 

Valitsimme Veren vangit lukupiirin kirjaksi, koska koimme sen kuuluvat genren klassikoihin, ja ajattelimme sen olevan kirjana sellainen jonka lukeminen voisi kiinnostaa monia.

Kauhun edustajana Veren vangit on sekä hyvä, että huono. Hyvä siinä mielessä, että se esittelee kauhun synkkiä ja ahdistavia teemoja hyvin. Pääosassa teoksessa ovat vampyyrit, kauhun ehkäpä tunnetuimmat hirviöt. Anne Ricen esittämät vampyyrit ovat vampyyreinä hyvin perinteisiä vampyyrejä käytökseltään, ulkonäöllisesti, ja heikkouksiltaan, ja hahmot ovat helposti tunnistettavissa perinteisinä vampyyreinä.
Huonoa on ehkä se, että kirja ei varsinaisesti ole pelottava. Vaikka se käsitteleekin pelottavia asioita kuten vampyyrejä, ei kovinkaan moni lukija varmaankaan koe teosta lukiessaan pelon tunnetta.

Lukukokemuksena Veren vangit on mukava, mutta itseäni jää kirjaa lukiessani aina hieman ärsyttämään se, että teoksessa on vaikeaa löytää hyvää lopetuskohtaa. Luvut ovat hyvin pitkiä ja tarina jatkuu yhtenä nauhana ilman hyviä välitaukoja niin pitkään, että on vaikea löytää taukopaikkoja.

Veren vangit on kuitenkin kulttiteos, jonka lukemista voisi suositella kaikki kauhusta, ja vaikka fantasiastakin kiinnostuneille.

Mari H.

Lähteet:
http://annerice.com/Chamber-Biography.html

Mauri Paasilinna Valkoinen poro

Mauri Paasilinna

Valkoinen poro

Ilmestymisvuosi: 2001

Kustantaja: Gummerus

Mauri Paasilinna on Paasilinnan veljeksistä nuorin. Valkoinen poro on hänen toinen kirjansa.

Mauri Paasilinna on syntynyt Iissä 1947. Ammatiltaan Mauri on sosionomi ja kirjailija.

Hän on työskennellyt mitä erilaisemmissa työtehtävissä vuosina 1973-1995. Hän aloitti kirjailijan uransa, hänen jäätyään työttömäksi 1995. Mauri Paasilinnan kirjat käsittelevät Lappia, sen tavallisia ihmisiä ja luontoa. Paasilinna sai valtion taiteilijaeläkkeen keväällä 2008.

Kirjan päähenkilöinä ovat Otto Bauer ja Suvi Salpakari, jotka törmäävät toisiinsa sattumalta ja eksyvät yhdessä korpeen Urho Kekkosen kansallispuiston maisemissa. Heidän taipaleensa ei ala kovin suotuisasti mutta pikkuhiljaa he alkavat pärjätä toistensa kanssa. Metsässä he tapaavat useampaan otteeseen valkoisen poron jolla on musta tähden muotoinen kuvio toisen korvan juuressa. Valkoinen poro toimii heille eräänlaisena viestintuojana ja oppaana. Otto oppii että on tärkeämpiäkin asioita kuin avioero ja lopputili, kuten elämä.

Kirja on selviytymistarina ja mielestäni genrelleen hyvin tyypillinen teos.

Itselläni tuli kirjaa lukiessa mieleen kuinka paljon se muistuttaa Arto Paasilinnan teosta Jäniksen vuosi. Kirja oli ihan miellyttävä lukukokemus, mukaansatempaava ja hyvin nopea lukuinen. Vaikka kirja oli suurimmaksi osaksi ennalta arvattava pääsi loppu kyllä yllättämään minut.

Lähteet

http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175965407739


-Emmi

Sophie Kinsella - Himoshoppaajan salaiset unelmat

Sophie Kinsella

Himoshoppaajan salaiset unelmat

Kustantaja: WSOY 

ilmestymisvuosi: 2000

Kirja kertoo Rebecca Bloomwoodista joka elää shopatakseen ja shoppaa elääkseen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Lontooseen jossa hän asuu kämppäkaverinsa Suzen kanssa. Rebecca on joutunut pahoihin velkoihin visakorttien luottorajoja venyttelemällä ja saanut erään pankinjohtajan peräänsä. Rebecca  tekee kaikkensa pakoillakseen ja keksiäkseen tekosyitä ettei hänen tarvitsisi mennä konttorille juttelemaan raha-asioistaan. 

Rebecca työskentelee taloustoimittajana, ja aluksi hän yrittää säästää rahaa vähentämällä shoppailua, mistä ei kumminkaan tule yhtään mitään. Sitten hän ottaa lisätyön vaatekaupassa apulaisena ja saa sieltä potkut heti ensimmäisenä päivänä. Sen lisäksi hän kokeilee kehyksien tekoa, mutta sekään ei oikein ota onnistuakseen. Rebecca myös rakastuu Luke Brandon nimiseen mieheen, jonka kanssa hänellä on hauskoja kohtaamisia eri vaiheissa tarinaa. Ja kuten chick-lit kirjat yleensä, niin myös tämäkin tarina sai onnellisen lopun.

Rebecan tapa selvitä rahahuolistaan ja huijata luottoyhtiöitä, sekä  löytää jostain lisää rahaa shoppailuun on aivan ilmiömäistä ja välillä sai nauraa oikein kunnolla.  Rebecan toilailuja lukiessa hänestä tuli mieleeni hyvinkin vahvasti Bridget Jones -elokuvat.

Kinsella kirjoittaa mukavan keveästi ja todella mukaansatempaavasti, ja varmasti tämän takia hänen kirjat ovat suosittuja.

Kirja oli mielestäni tyypillinen chick-lit –kirja. Kevyt ja  nopealukuinen. Ehdottomasti naisille suunnattu. Lukukokemuksena kirja oli hauskaa luettavaa, sai nauraa.

Sophie Kinsella on opiskellut Oxfordissa ja asuu Lontoossa. Hän kirjoittanut yhteensä 7 himoshoppaaja -kirjaa sekä 6 yksittäistä teosta. Kinsella on kirjoittanut myös oikealla nimellään, Madeleine Wickham. Himoshoppaajan salaiset unelmat on Sophie Kinsellan ensimmäinen kirja.

Lähteet

http://www.sophiekinsella.co.uk/sophies_world.php

-Emmi

Karen Kingsbury & Gary Smalley: Uskollinen sydän

Karen Kingsbury & Gary Smalley
Uskollinen sydän
Kustantaja: Aikamedia
Julkaistu: 2011
Sivuja: 351

Uskollinen sydän kertoo Karen Baxter Jacobsista, joka saa kuulla, että hänen aviomiehensä Tim Jacobs on pettänyt häntä. Karen on uskonnollinen ihminen ja aikoo pitää naimisiin mennessään antamansa lupaukset ja yrittää pelastaa avioliittonsa. Tim taas joutui uskottomuuden tielle yksinäisyytensä vuoksi ja sen takia tukeutuu Angelaan. Karen joutuu Timin uskottomuuden lisäksi käsittelemään omia tunteitaan nuoruudenihastustaan Ryania kohtaan, joka on muuttanut kaupunkiin sekä vasta ilmennyttä raskauttaan.

Kirjan tapahtumapaikkana on Bloomington, jossa Karen ja Tim asuvat sekä Karenin vanhemmat ja sisarukset. Tim on yliopistolla journalismin professori ja Angela asuu yliopiston asuntoloissa, joten yliopistokin on olennainen osa kirjan tapahtumapaikkoja.

Kirjan tapahtuma-aikaa ei kerrota suoraan, mutta kirjan voi sijoittaa nykyaikaan. Kirjassa käsitellään noin yhdeksän kuukauden ajalta tapahtumia. Koska kirjan tapahtuma-aikaa ei mainita, kirja on melko ajaton ja voisin kuvitella sitä luettavan vielä vuosienkin päästä, eikä kirja takkuaisi historiallisuudellaan.

Kirjan teemoja ovat aviorikkomukset ja elämänmuutokset, osittain myös usko Jumalaan. Karenin elämä muuttuu Timin uskottomuuden takia sekä raskauden vuoksi. Elämänmuutosteema jatkuu läpi kirjan ja vielä ihan lopussa on Karenin elämänmullistava tapahtuma. Usko Jumalaan tulee esille henkilöiden ajattelumaailmassa ja siinä, kun he pohtivat omaa uskoaan. Osalla hahmoista usko horjuu, mutta toisilla se pysyy vahvana koko kirjan ajan.

Kirja kerrotaan pääasiassa Karenin näkökulmasta. Kertojana ei kuitenkaan ole Karen vaan ulkopuolinen kaikkitietävä. Näkökulma vaihtelee kuitenkin välillä Timiin, välillä Angelaan tai Karenin sisaruksiin, vanhempiin tai Ryaniin. Pääpaino on kuitenkin Karenin tarinalla. Kirjassa on myös paljon takaumia henkilöiden muistellessa menneisyyttään.

Uskollinen sydän aloittaa Karen Kingsburyn ja Gary Smalleyn kirjasarjan Baxterien perheestä. Asiaan kun tutkin, huomasin, että ilmeisesti sarja koostuu melko itsenäisistä kirjoista. Tämän kirjan päähenkilö oli Karen, kun taas seuraavan kirjan olisi Karenin sisko Ashley. Sarjan kirjoja on suomennettu neljä.

Kirja sijoittuu mielestäni hyvin uskonnolliseen kirjallisuuteen, koska henkilöhahmojen uskonnollisuus tulee vahvasti esille. Uskonnollisuus on taustalla vaikuttamassa asioiden kulkuun, mutta se ei ole kuitenkaan se kirjan pääasia. Kirjan voisi myös luokitella romanttiseksi kirjaksi.

Minulle jäi kirjasta ristiriitaiset tunteet. Toisaalta tykkäsin kirjasta, mutta toisaalta se oli hidastempoinen ja uuvuttava. Yllätyin siitä, miten minua uskonnolliset asiat eivät häirinneet kirjassa. Minulla oli hieman ennakkoluuloja tämän genren kirjallisuutta kohtaan. Kirjassa oli minusta hyvä perhetarina, mutta takaumien vuoksi mielestäni kirja mateli menemään, vaikka ne olivatkin olennainen osa henkilöiden ihmissuhteita. Karenin tarina tuli kerrottua selkeästi, eikä siinä jäänyt lukijalle epäselvyyksiä, toisin kuin Ashleyn kohdalla. Ashley henkilönä kiinnosti minua eniten, koska häneen pystyin samastumaan parhaiten. Hänen menneisyytensä jäi vielä hämärän peittoon, mutta se ehkä selviää Kingsburyn ja Smalleyn seuraavassa kirjassa, Petollisella jäällä.

Lähteet:
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au9c39148b-5302-4cd3-826a-5ad009291c85
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Aufb009002-7473-4b73-a13d-9b6bd576d33d
Uskonnollisen kirjallisuuden diat

- Mira K.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Emmi Itäranta
Teemestarin kirja
Kustantaja: Teos
Julkaistu: 2012
Sivuja: 330 (pokkari)

Teemestarin kirja on Emmi Itärannan esikoisteos. Teos sai alkunsa osana luovan kirjoittamisen maisteriohjelmaa, kun Itäranta opiskeli Kentin yliopistossa Isossa-Britanniassa. Teemestarin kirja julkaistiin Suomessa 2012 ja kirjan käännösoikeudet on myyty neljälletoista kielialueelle.

Teemestarin kirjan päähenkilö on Noria. Hän on 17-vuotias, juuri tullut täysi-ikäiseksi ja valmistuu pian teemestariksi isänsä opissa. Norian paras ystävä on Sanja, joka osaa korjata kaikenlaisia entismaailman teknologiavempeleitä.

Noria asuu äitinsä ja isänsä kanssa pienessä kylässä. Kylän lähettyvillä on Kuusamo sekä Kuolojärvi. Meidän aikamme maarajat on muuttunut aikojen saatossa, kaupunkeja jäänyt veden alle, etelä- ja pohjoisnavan jäätiköt sulaneet, enää ei kunnon talvea ole. Eletään Uuden Qianin aikaa ja sotilashallinto kontrolloi veden jakelua.

Kirjan teemoiksi voisi sanoa ilmastonmuutoksen aiheuttamat uhkat sekä ystävyyden. Kirjassa kuvataan sitä, miten ilmastonmuutos on vaikuttanut ihmisten elämään, esimerkiksi vedenpuute. Ihmiset ovat saaneet vesikiintiöt ja jos vettä on hallussa enemmän kuin kiintiö sallii, on tehnyt vesirikoksen, joka on rangaistava teko. Ystävyys taas tulee esille Norian ja Sanjan välillä eli kuinka Noria luottaa Sanjaan.

Kirja on kirjoitettu Norian näkökulmasta minä-muodossa. Noria aloittaa kertomuksensa hieman ennen valmistumistaan teemestariksi ja käsittelee elämäänsä äidin muutettua pois ja isän kuoltua sen jälkeen kun on kertonut Norialle perhesalaisuuksia. Kirjan edetessä Norialle paljastuu salaisuus, joka ei loppujen lopuksi selviä lukijalle, vaan se jättää kysymyksen jatko-osasta leijumaan ilmaan.

Kirja sijoittuu scifi-genren dystopia-alalajin alle. Kyseessä on kauas tulevaisuuteen sijoittuvasta tarinasta, jonka yhteiskunta, on kokenut ekologisen katastrofin. Teknologia, ja osittain myös luonnontiede, ovat osa kirjan tarinaa.

Olin kuullut paljon hyvää Itärannan kirjasta. Odotukseni olivat korkealla, joten kirja oli pienoinen pettymys, vaikka koinkin lukukokemuksen ihan hyväksi. Mielestäni juonesta puuttui kohokohta, jonka vuoksi kirja oli minusta melko tasapaksu. Kirja ei kuitenkaan ollut huono pieniä puutteita lukuun ottamatta. Scifikirjallisuuteen en ole vielä tutustunut niin paljoa, tämä kirja oli hyvä aloitus siihen. Kirja sisälsi teknologiaa, mutta ei sillä tavalla, että sitä ei olisi ymmärtänyt. Kirjassa ei menty teknisten laitteiden sisälle niin syvällisesti vaan ne olivat kirjassa esillä pintapuolisemmin. Siksi ajattelisin, että Itärannan kirja on helppo lasku tieteiskirjallisuuden pariin.

Lähteet:

http://www.emmiitaranta.com/fi/biography
http://www.emmiitaranta.com/fi/memory-of-water
Scifi-ryhmän diat

- Mira K.