J.R.R. Tolkien - Silmarillion

Englanninkielinen alkuteos: The Silmarillion (1977)
Luettu versio: Kolmastoista painos (2007), suomentanut Kersti Juva (Säkeet: Panu Pekkanen)
Silmarillion on julkaistu postuumisti, pari vuotta John Ronald Reuel Tolkienin kuoleman jälkeen, poikansa Christopher Tolkienin toimittaessa teoksen loppuun.

Silmarillion on majesteettisen kunnianhimoinen esihistoriallinen ja tarinallinen kokoelma Tolkienin Keski-Maan mytologiasta ja fantasiamaailmasta, jota hän suunnitteli todistetusti vähintään 57 vuotta, vaikka Silmarillionin nimi, muoto tai tarkoitus ei ole samanlaisena suunnitteluvaiheiden läpi pysynytkään. Julkaistuna ilmentymänään Silmarillion keskittyy Keski-Maan esihistoriaan ja historiaan, samaan tapaan kuin Hobitti on etukäteen suunnittelemattomasti jättäytynyt Keski-Maisena ensiteoksena esitarinaksi TSH-kirjalle. Saman mytologian lisäksi, Silmarillionin ja TSH:n intertekstuaalisuutta ja mytologisen kronikoinnin laajuutta kuvastavasti, TSH-kirjan yhtenäisessä tarinassa viitataan sisällön puolesta suhteellisen paljon Silmarillioniin, kun taas Silmarillion kattaa tuhansia vuosia ja valtavasti tapahtumia, aina maailman luomisesta Hobitin ja TSH:n lyhyeen läpikäymiseen saakka.

Silmarillion ei ole kovin tyypillinen fantasiakirja. Se on raskaansarjan fantasiaa, ollen olemukseltaan samaan aikaan mytologisessa laajuudessaan liki loputtomalta vaikuttava ja tarinan kautta kuvaavine keinoineen lähes tietokirjamainen kronikointi. Teosta on tekstien kokoelmamaisen rakenteensa vuoksi kuitenkin vaikeaa täysin luokitella ja kuvailla kokonaisuudessaan samojen nimikkeiden alle. Silmarillionin ensimmäiset osat, Ainulindalë ja Valaquenta, kertovat maailman luomisesta ja muovaamisesta, sekä jumalallisista valarista ja maiarista. Teoksen kirkkaasti selkein pääsisältö, sekä sivumääräisesti että sisällöllisesti, on Quenta Silmarillion, joka pitää sisällään aimo joukon kronikoivia tarinoita. Loppu muodostuu osista Akallabêth ja "Mahtisormukset ja kolmas aika", jotka kertovat vastaavasti Númenorin kohtalosta, sekä TSH-kirjaan liittyvistä asioista. Quenta Silmarillionin lisäksi Silmarillionissa olevat osuudet ovat pitkälti omia, lyhyitä teoksiaan.

Teos sisältää myös lukuisasti liitteitä: kaksi karttaa, muutaman sukupuun, noin 50-sivuisen tietosanahakemiston ja sanakirjamaisen nimielementtiluettelon. Liitteet ovat ymmärryksen puolesta tarpeellisia, sillä Silmarillion on hyvin laaja kokonaisuus. Se sisältää valtavasti hahmoja, paikkoja ja ajankohtia. Sisältöä ei yksinkertaista monikielisyys: lähes kaikelle on monta nimeä. Kirjasta voidaan esimerkiksi mainita saari, jolle annetaan välittömästi viisi nimeä eri kielillä. Mikäli Silmarillionin parissa aikoo pysyä täydellisen ymmärryksen mukana, täytyy sitä lähestulkoon opiskella, tutkien samalla esimerkiksi karttoja, sukupuita, hakemistoja, ellei myös muita Tolkienin maailmaa tukevia teoksia (esimerkiksi David Dayn Tolkien Bestiary / Tolkienin Maailma).

Kirjan päätarkoitus ei kuitenkaan lainkaan ole opetuttaa täysin mytologian kroniikkaa horjumattomalle käsityspohjalle, kuten ei kaunokirjallisuudella yleensäkään. Sisäistäminen ei myöskään ole kaikille lukijoille olennainen elementti muutenkaan. Kattavat kuvaukset ja perinpohjaisesti rakennettu fantasiamaailma essentiaalisimmillaan auttavat poikkeuksellisen hyvin tukemaan ja korostamaan kirjan tarinallisia osuuksia, sen lisäksi että kyseessä on mitä todennäköisimmin laajin koskaan luotu mytologinen maailma, jonka parissa herkutella. Kiehtovimpia ja kerronnallisesti vaikuttavimpia ovat erityisesti esimerkiksi hyvän ja pahan loputon taistelu, silmarilien ylle vyyhtiytyvä polku, sekä Berenin ja Lúthienin rakkaustarinallinen seikkailu.