Wednesday, November 26, 2014

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Emmi Itäranta
Teemestarin kirja
Kustantaja: Teos
Julkaistu: 2012
Sivuja: 330 (pokkari)

Teemestarin kirja on Emmi Itärannan esikoisteos. Teos sai alkunsa osana luovan kirjoittamisen maisteriohjelmaa, kun Itäranta opiskeli Kentin yliopistossa Isossa-Britanniassa. Teemestarin kirja julkaistiin Suomessa 2012 ja kirjan käännösoikeudet on myyty neljälletoista kielialueelle.

Teemestarin kirjan päähenkilö on Noria. Hän on 17-vuotias, juuri tullut täysi-ikäiseksi ja valmistuu pian teemestariksi isänsä opissa. Norian paras ystävä on Sanja, joka osaa korjata kaikenlaisia entismaailman teknologiavempeleitä.

Noria asuu äitinsä ja isänsä kanssa pienessä kylässä. Kylän lähettyvillä on Kuusamo sekä Kuolojärvi. Meidän aikamme maarajat on muuttunut aikojen saatossa, kaupunkeja jäänyt veden alle, etelä- ja pohjoisnavan jäätiköt sulaneet, enää ei kunnon talvea ole. Eletään Uuden Qianin aikaa ja sotilashallinto kontrolloi veden jakelua.

Kirjan teemoiksi voisi sanoa ilmastonmuutoksen aiheuttamat uhkat sekä ystävyyden. Kirjassa kuvataan sitä, miten ilmastonmuutos on vaikuttanut ihmisten elämään, esimerkiksi vedenpuute. Ihmiset ovat saaneet vesikiintiöt ja jos vettä on hallussa enemmän kuin kiintiö sallii, on tehnyt vesirikoksen, joka on rangaistava teko. Ystävyys taas tulee esille Norian ja Sanjan välillä eli kuinka Noria luottaa Sanjaan.

Kirja on kirjoitettu Norian näkökulmasta minä-muodossa. Noria aloittaa kertomuksensa hieman ennen valmistumistaan teemestariksi ja käsittelee elämäänsä äidin muutettua pois ja isän kuoltua sen jälkeen kun on kertonut Norialle perhesalaisuuksia. Kirjan edetessä Norialle paljastuu salaisuus, joka ei loppujen lopuksi selviä lukijalle, vaan se jättää kysymyksen jatko-osasta leijumaan ilmaan.

Kirja sijoittuu scifi-genren dystopia-alalajin alle. Kyseessä on kauas tulevaisuuteen sijoittuvasta tarinasta, jonka yhteiskunta, on kokenut ekologisen katastrofin. Teknologia, ja osittain myös luonnontiede, ovat osa kirjan tarinaa.

Olin kuullut paljon hyvää Itärannan kirjasta. Odotukseni olivat korkealla, joten kirja oli pienoinen pettymys, vaikka koinkin lukukokemuksen ihan hyväksi. Mielestäni juonesta puuttui kohokohta, jonka vuoksi kirja oli minusta melko tasapaksu. Kirja ei kuitenkaan ollut huono pieniä puutteita lukuun ottamatta. Scifikirjallisuuteen en ole vielä tutustunut niin paljoa, tämä kirja oli hyvä aloitus siihen. Kirja sisälsi teknologiaa, mutta ei sillä tavalla, että sitä ei olisi ymmärtänyt. Kirjassa ei menty teknisten laitteiden sisälle niin syvällisesti vaan ne olivat kirjassa esillä pintapuolisemmin. Siksi ajattelisin, että Itärannan kirja on helppo lasku tieteiskirjallisuuden pariin.

Lähteet:

http://www.emmiitaranta.com/fi/biography
http://www.emmiitaranta.com/fi/memory-of-water
Scifi-ryhmän diat

- Mira K.

4 comments:

  1. Luin Itärannan kirjan myös suurin odotuksin, mutta tartuin kirjaan lähinnä dystopia-kirjana ja sitä se on selkeämmin kuin scifiä. Olen samaa mieltä kirjan tasapaksuudesta, onneksi joitain pieniä kohokohtia ja jännitysmomentteja kuitenkin löytyi. Makean veden loppuminen teemana oli käsitelty mielenkiintoisesti, mutta minua häiritisi itämaisten tapojen tuominen Suomeen.

    ReplyDelete
  2. Minullekin tätä kirjaa on suositeltu muutamaankin otteeseen ja joudun sen nyt ehkä ottamaan jouoluloman lukulistalle. Itse olen ymmärtänyt että tämä olisi tosiaan enemmän dystopiaa kuin scifiä, ja eikös tämä ole enemmänkin nuorille suunnattu?

    ReplyDelete
  3. Pakko sanoa, että minulle kävi samoin. Kaikki olivat kehuneet kirjaa maasta taivaaseen, joten kun viimein sen sain luettavakseni petyin hieman, vaikka kirjasta sinänsä pidinkin. Mietin myös kirjaa lukiessani, että se olisi hyvä kirja aloittaa scifikirjallisuuden lukeminen koska siihen oli helppo samaistua ja se on yleisesti mukavaa luettavaa.

    ReplyDelete
  4. Itse luin kirjan joskus vähän sen ilmestymisen jälkeen, enkä ole varma, muistanko kaikkea ihan kunnolla. Muistaakseni tykkäsin, mutta ei se mikään "wow-experince" ollut.

    Mitä tuohon genrekysymykseen tulee, niin olen Miran kanssa täysin samoilla lijoilla. Kirja on scifiä, ja sen dystopia-alalajia. Teknologia ei todellakaan ole suuressa roolissa, vaan kyse on enemmän siitä, miten asiat ovat menneet pieleen, ja miten ihminen on ajan mittaan pilannut maapallon. Kirja on itse asiassa mielestäni varsin vahva kannanotto ympäristöasioihin.

    Jos ympäristöteemaiset genren edustajat kiinnostaa, kannattaa ehkä harkita lukevansa Margaret Atwoodin Herran tarhurit.

    ReplyDelete