Tuesday, May 5, 2015

Georges Simenon: Maigret epäröi

Georges Simenon: Maigret epäröi – Komisario Maigret'n tutkimuksia
Maigret hésite, 1968
1987
191 s.
Suomentanut Marja Luoma
Otava

Belgialainen kirjailija Georges Simenon (1903–1989) oli yli 400 romaani- ja novelliteksteinensä yksi kenties tuotteliaimmista kirjailijoista 1900-luvulla. Parhaiten hänen teoksistaan tunnetaan Komisario Maigret'n tutkimuksia -sarjaan kuuluvat salapoliisiromaanit. Näitä Maigret-kirjoja on suomennettu yhteensä 73 kappaletta.

Kirjassa Maigret epäröi ylikomisario Maigret'n aikainen kevätaamu saa huolestuttavan käänteen anonyymin kirjoittajan kirjeessä, jossa varoitetaan mahdollisesti pian tapahtuvasta murhasta. Kirjeen alkuperä jäljitetään pian varakkaaseen yläluokkaperheeseen, jonka kulisseissa on meneillään muutakin kuin mahdollinen murhan suunnittelu.

Kirja on mittapuullani hyvin lyhyt, alle 200 sivua, mutta kerronta saa tarinan vaikuttamaan pidemmältä. Tapahtumat kestävät parin päivän ajan ja vuoropuhelussa vilisee kolmeen pisteeseen päättyviä virkkeitä. Samankaltaista pohdiskelua on myös Maigret'n itsensä ajatustyö, jota komisario itse nimittääkin ajattelun sijasta "hautomiseksi". Murha-aikeen ympärillä pyörivistä henkilöistä on kuitenkin saatu hyvin moniulotteisia ja tarina tuntuu vain vähän valottavan yläluokkaperheen kaikkia salaisuuksia. Tapahtuma-aikaa on vaikea sijoittaa tiettyyn vuosikymmeneen. Tunnelmallisen dekkarista tekevät kuvaukset ruokailuhetkistä pienissä kahviloissa ja ravintoloissa, joissa hyvävaistoinen Maigret nauttii piipustaan sekä hyvistä juotavista.

Maigret epäröi on toki pesunkestävä, kultakauden dekkarilta vaikuttava salapoliisiromaani, jossa syyllinen otetaan menestyksekkäästi kiinni vetämällä yhteen todisteista ja erilaisista henkilöhahmojen suhteista muodostuvat langanpätkät, mutta lukukokemus jäi jotenkin vajavaiseksi. Lukija pääsee jo tarinan alussa spekuloimaan mielessään rikoslain "täyttä ymmärrystä vailla" -pykälää sekä siitä johtuvia mahdollisia murhaskenaarioita. Ainakin tässä romaanissa henkilöiden väliset suhteet tuntuvat luovan enemmän dramatiikkaa kuin itse tapahtumat. Itse murha-aie jää kirjassa täysin tuomari Parendonin perheen ja palvelusväen erikoisten psykologisten jännitteiden varjoon.

Kirja on ensimmäinen lukemani teos Maigret-kirjoista tai Simenonin tuotannosta ylipäätään. En ole täysin vakuuttunut siitä, että juuri kyseinen nimeke olisi ollut paras tapa tutustua kirjailijan tuotantoon. Se, sijoittaisinko romaanin perinteisten Maigret'n seikkailujen joukkoon vai Simenonin muuhun tuotantoon jää pohdittavaksi siihen asti, kunnes olen hankkinut vertailuaineistoa muista Maigret-kirjoista. Odotin ehkä jotakin ihan muuta kuin pelkkää vihjettä jahtaavaa Maigret'ta, kun varsinaisen henkirikoksen tapahtumisestakaan ei ole mitään varmuutta. Kyllä tämä kuitenkin hyvin meni alkavan kesän ensimmäisestä auringonpaisteen lämmittämällä parvekkeella iltahämärässä luettavasta "kesädekkarista", eikä pituudenkaan perusteella ehtinyt vilu tulla.

Lähteet:
http://www.tornio.fi/SimenonGeorges

 Juliaana Grahn

No comments:

Post a Comment