Monday, June 1, 2015

Michel Houellebecq: Oikeus nautintoon

Michel Houellebecq: Oikeus nautintoon
Plateforme, 2001
2002
312 s.
Suomentanut Ville Keynäs
WSOY


Michel Houellebecq on kiistelty aikakautemme analyytikko ja kriitikko. Aikaisempi kosketukseni kirjailijaan oli taannoin Yle Teemalta esitetyn Halujen taistelukenttä -elokuvan kautta. Kirjailijan teokseen pohjautuva filmatisointi oli samanaikaisesti inhorealismissaan vaikuttava ja häiritsevä.

Elokuvan perusteella Oikeus nautintoon -romaani on samaa jatkumoa kirjailijan aiempaan tuotantoon. Kirja pitää sisällään delikaatteja aiheita, kuten seksiturismi ja islam-, sekä talouskritiikki. Houellebecq lähestyy aiheita päähenkilö Michelin kautta tavalla, joka on tietoisen provokatiivinen.


Michel näkee seksiturismin voimavarana, lohduntuojana länsimaisen ihmisen tyhjyyden tunteeseen. Seksuaalisuuden kuvaamisessa raadollisella tavalla ei sinänsä ole - etenkään ranskalaisessa kirjallisuudessa, mitenkään uutta ja tuskin riittää hätkähdyttämään nykylukijaa. Sen sijaan eriarvoisuuden konteksti, jossa se näyttäytyy on kiusaannuttava. Arkiseen virkamieselämäänsä lopen kyllästynyt Michel haahuilee Thaimaan yössä moninaisten prostituutiopalveluiden äärellä. Päähenkilön pohdinnat paritusbisneksestä ovat analyyttisiä ja hän ei ryhdy tuomitsemaan länsimaista ihmistä, mikä tällaisessa yhteydessä tuntuisi turvalliselta ja odotetulta. Michel näkee talouden ja seksin suhteen luonnollisena ja suhtautuu siihen melkolailla kiihkottomasti. Tässä käsittelytavassa lienee jotain, mikä piinaa lukijaa.


Islam saa kirjassa voimakasta kritiikkiä. Teoksen egyptiläinen sivuhenkilö kertoo oman näkemyksensä uskonnosta ja toteaa, että islamilaisessa maailmassa mikään järki tai lahjakkuus ei voi päästä oikeuksiinsa. Romaanissa käsitellään myös terrorismia. Länsimaisen ja islamilaisen kulttuurin yhteennsovittaminen näytetään kokonaisuudessaan lohduttomassa valossa.


Kirjaa on vaikea yhdistää mihinkään tiettyyn genreen. Kirjailijan ja päähenkilön välillä saattaa olla yhtymäkohtia muutenkin, kuin etunimen muodossa ja siksi kirjassa voi nähdä autofiktiivisiä elementtejä. Kirjaa voi tulkita myös satiirina, jossa nyky-yhteiskuntaa halveerataan monesta vinkkelistä. Romaani pitää lukijan melko hyvin otteessaan, mutta toisinaan ei voi välttyä pohtimasta, hukkuvatko sinänsä kärkevät ajatukset turhan revittelevän provokaation alle.
.

No comments:

Post a Comment