Teos on ilmestynyt vuonna 1963 ja sen tapahtumat sijoittuvat jatkosodan aikoihin, Muurmannin radan ja Vienanmeren väliselle alueelle rintamalle. Päähenkilö on sissijoukon johtajana toimiva luutnantti Erkki Takala. Takala opiskelee siviilissä teologiaa Helsingin yliopistossa, mutta on vakaumuksestaan huolimatta melkoinen naistennaurattaja. Tappamista hän sen sijaan pitää järjettömänä toimintana ja käy aihetta käsitteleviä keskusteluja sotapastori Raakkulanmäen ja kapteeni Kokkosen kanssa. Muita keskeisiä henkilöitä kirjassa ovat erikoisjoukon miehet eli sissit ja puhelinkeskuksessa työskentelevä Riitta niminen lotta, jonka kanssa Takalalla on lyhyt sukupuolisuhde.
Teoksen aiheena ovat sissijoukon suorittamat uroteot. Yhdellä retkellään he mm. valtaavat venäläisten hallussa olevan kukkulan takaisin omille. Kirjan teemoja ovat uskonto ja moraalikysymykset sekä sodan mielettömyys ja sen vaikutukset ihmismieliin. Rintalan teos ei sodanvastaisuutensa puolesta poikkea 1960-luvun sotakirjallisuuden valtavirrasta: tuohon aikaan nuoret radikaalit nimittäin kritisoivat yleisesti sotaa.
Kirjan minä-kertojana toimii luutnantti Takala. Paavo Rintalan tyyli kirjoittaa on paikoin humoristinen ja hänen kykynsä kuvata Takalan ajatuksia ja ympäröivää maastoa on loistoluokkaa. Kirjassa on välillä käytetty vanhahtavia sanoja ja sotilasslangia, joka paikoin haittasi ymmärtämistä. Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi itselleni varsin huono jälkimaku. Halveeraava suhtautuminen lottia kohtaan ärsytti ja vei omasta lukukokemuksestani kaiken hohdon. Kirja herättikin ilmestyttyään kirjasodan, sillä se väitti lottien tarjonneen seksipalveluita ja kenraalien tapattaneen miehiään turhautuneisuuttaan.
Kirjailijasta
Paavo Rintala syntyi 20.9.1930 Viipurissa ja kuoli 8.8.1999 Kirkkonummella pitkäaikaiseen, vaikeaan sairauteen. Rintala eli lapsuutensa Karjalassa ja nuoruutensa Oulussa. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa mm. teologiaa, valtiotiedettä ja kirjallisuutta. Vapaaksi kirjailijaksi hän ryhtyi vuonna 1955. Rintalan kuudelle eri vuosikymmenelle jakautuvaan tuotantoon kuuluu nelisenkymmentä romaania, yksi lastenkirja, novelleja, kertomuksia, runoja, esseitä, kuunnelmia, näytelmiä ja kolumneja. Rintalalle myönnettiin Arvid Lydecken- ja Runeberg-palkinnot sekä kuusi kertaa Kirjallisuuden valtionpalkinto. Lisäksi hänen teoksensa Sarmatian Orfeus (1991), Aika ja Uni (1993) ja Marian rakkaus (1994) olivat Finlandia-palkintoehdokkaina.
Rintala pohtii tuotannossaan suuria perusasioita: totuutta, pyhyyttä, kauneutta, uskoa ja epäuskoa, hyvää ja pahaa. Kristillisen ajattelun vaikutus näkyy etenkin hänen alkutuotannossaan, esimerkkinä esikoisromaani Kuolleiden evankeliumi (1954). Teoksissa Mummoni ja Mannerheim -trilogia (1960-62), Sissiluutnantti (1963) ja Nahkapeitturien linjalla (1976 ja 1979) aiheina ovat sota ja rauha. Monet Rintalan teoksista sisältävät dokumentaariseksi katsottavaa aineistoa, esimerkkinä teokset Jumala on kauneus (1959), Sotilaiden äänet (1966), Sodan ja rauhan äänet (1967), Leningradin kohtalosinfonia (1968) ja Napapiirin äänet (1969). Teokset Paasikiven aika (1969) ja Kekkosen aika (1970) käsittelevät Suomen sodanjälkeistä historiaa. Teoksissa Paavalin matkat (1972) sekä Porvari punaisella torilla (1984) ja Eläinten rauhanliike (1984) Rintala tarkastelee liturgiaksi muuttunutta rauhanpolitiikkaa satiirin ja ironian keinoin. Omaelämäkerrallinen jatko-osa Valehtelijan muistelmat (1982) arvioi päättynyttä Kekkosen aikakautta.
Vuonna 1986 ilmestynyt teos Carossa ja Anna aloitti Rintalan tuotannossa intertekstuaalisen vaiheen. St. Petersburgin salakuljetuksessa (1987) teoksen juoni peittyy kertojan tajunnan kuvaukseen. Teos on ns. faktiota, jossa todelliset henkilöt on yhdistetty fiktiiviseen juoneen. Viimeisissä teoksissaan Sarmatian Orfeus (1991), Aika ja uni (1993), Marian rakkaus (1994) ja Faustus (1996) Rintala sekoittaa kirjallisia henkilöitä, aikatasoja ja tapahtumapaikkoja sekä sulauttaa itsensä osaksi kerrontaa. Kiinnostuksen painopiste siirtyi aiheiden osalta kohti 1900-luvun Eurooppaa. Rintala nimesi yhdeksi vaikuttajakseen vuonna 1944 Gestapon uhrina kuolleen, ranskalaisen historiantutkija Marc Blochin.
LÄHTEET
Maukonen, S. Ei päiväystä. [Verkkosivu]. [Viitattu 13.1.2012]. Saatavissa: http://sotakirjat.com/taustaa.htm
Paavo Rintala. Ei päiväystä. [Verkkosivu]. Helsinki: Otava. [Viitattu 13.1.2012]. Saatavissa: http://www.otava.fi/kirjailijat/kotimaiset/m-r/rintala_paavo/fi_FI/rintala_paavo/
Paavo Rintala - Oulun ja maailman kirjailija. 2002. [Verkkosivu]. Oulu: Oulun kaupunginkirjasto. [Viitattu 13.1.2012]. Saatavissa: http://www.ouka.fi/kirjasto/kirjailijat/rintala/tuotanto.htm
No comments:
Post a Comment